|
Kirjoissa on usein monta tasoa. (Mikä klisee!) Tässäkin kirjassa varmasti on, vaikka päällimmäisenä tulee mieleen, kun kirjaa miettii ja sen tasoja miettii, yksinkertaisen vaan viisaan miehen tarina. Tämä lukujakso on hölmöydessään niin omituinen, että tuo taso ei oikein kanna. Onkohan tässä kohtaa kyse ihmismielen kuvauksesta - tai oikeastaan kriisivaihetta elämässään elävän ihmisen mielen kuvausta. Pohdintaa, suunnan hakemista ja järjen, luulon ja tunteen ristiriitaa. En saanut edellisen lukujakson tekstiä kirjoitettua, mutta tavallaan tämä tunne minulla alkoi jo edellisessä jaksossa. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se näyttää. Vai olenko taas tekemässä kirjasta monisäikeisempää kuin se itse asiassa on.
Monenlaisia vastaantulijoita
Kirkosta palaava vaimo oli ensimmäinen kohtaamansa henkilö. Svejk sai hiukan maistaa omaa lääkettään, kun kuunteli vaimon tarinan "meidän puolessa oli myös vähän samantapainen…". Vaimo kuitnekin osoittautui auttavaiseksi - entoi neuvoja ja ruokaa. Elämänfilosofialtaan yhtä rehellinen kuin Svejk?
Haitarinsoittaja taas osoitti ymmärtäväisyyttä syystä, joka oli varsin inhimillinne. Hänen lähipiirissään , tyttärensä mies, oli myös sotilaskarkuri, jota olipiiloteltu jo kaksi vuotta. Svejkiä siis pidettiin sotilaskarkurina ja selitykset eivät olisi paljoa auttaneet ja niinpä Svejk tyytyi olemaan hiljaa - kerrankin.
Heinäsuovasta löytyi kolme sotilaskarkuria, jotka naurullaan antoivat ymmärtää, että Budejoviceen ei todellakaan kannattanut haluta vaikka yliluutnantti olikin siellä… Svejkille tarjottiin seuraa ja houkuteltiin mukaan karkumatkalle. Mutta se ei ollut niin helposti tehty.
Maankiertäjällä taas oli hallussaan paikallistietoa santarmeista ja "osto - ja myyntiliikkeestä". Paljon puhetta, johon Svejk ei taaskaan oikeastaan vastannut mitään. Hän lähti kuitenkin maankiertäjän mukaan ja saapui lammaskartanoon. Siellä maankiertäjä osasi puhua Svejkin puolesta ja Svejk kertoi valkoisia valheitaan, jotta pääsi hieman helpommalta.
Itse asiassa tähän lukujaksoon liittyi niin paljon henkilöitä, että mukana pysyminen tuntui kohtuuttomalta. Mietin, että tähän lukujaksoon olivat sattuneet kaikki kilteimmät henkilöhahmot, jotka Hasek on omilla matkoillaan löytänyt ja joita hän on halunnut kirjassaan kuvata. Kaiken kaikkiaan pidin tästä jaksosta: se oli helppo lukea ja kenenkään puolesta ei oikeastaan tarvinnut hävetä !
|
o AJK kotisivu
o Shvejk