|
Minun pokkaripainoksessa luvun nimi ei ole katastrofi vaan onnettomuus. Jotenkin katsonkin, että luvun sisältöä onkin vaikea kuvata yhdellä sanalla. Sana katastrofi ehkä sisältöön nähden turhan voimakas, sana onnettomuus taas jotenkin tuntuu liian konkreettiselta. Itse kirjoittaisin ehkä tämän luvun nimeksi (huom! En siis käännösmielessä) "Huonoa tuuria".
Huono tuuri oikeastaan kahdessa mielessä. Ensinnäkin miten ihmeessä koira oli varastettu juuri tuollaiselta idiootilta, pölvästiltä, joka kohtelee alaisiaan ylimielisesti: Selitti heille itsestään selvyyksiä. Mahtaakohan näin muuten alaisten mielestä - ihan arkielämässä nykyään - useinkin käydä, että esimies selittää yksinkertaisia asioita, mutta jättää tärkeimmät kertomatta?
Lisäksi eversti Friedrichs Kraus oli saanut käsittämättömän hyvän aseman organisaatiossa vaikka hän oli _ Hasekin sanoja käyttääkseni - sotilaallisesti täysin kelvoton. Tämäkään ilmiö ei ole nyky-yhteiskunnassa kovin vieras. On se kkumma. Vai onko kyseessä kateus ? Tässä kohtaa kirjaa jotenkin tuntuu, että Hasekin kirjoittamat asiat olivat täyttä totta ilman, että eversti Krausia haluttiin mustamaalata.
Toisessa mielessä huono tuuri tuli tässä kohtaa esiin, kun ajattelee, että mmiten ihmeessä päivä sen jälkeen kuin Maxista oli tullut Lux (vai oliko se päinvastoin), koira tapaa entisen isäntänsä ja luonnollisesti tuntee everstin ja on hyvin iloinen. Idiootti eversti hoitaa asian tavoilleen uskollisena ja lisäksi vielä joku viaton reserviläinen sai rangaistuksen "merisikana".
Svejk viattomin kasvoin -taas
Svejkin viattomat ilmeet alkavat olla jo selvä merkki siitä, että jotain todella inhottavaa on tapahtunut. Näinhän se on usein kun pieniä poikaviikareita kuulustellaan, niin viaton ilme kasvoissa kertoo, että jotain on tehty, vaikka ei ihan tarkkaan tiedetä mitä. Tässä Svejk joutui selittämään tekosiaan yliluutnantille, joka oli pitkälti palkannut hänet Svejkin eläinrakkauden ansiosta. Rehellisyys pelasti Svejkin ruumiilliselta kuritukselta.
Yliluutnantti oli samana päivänä menettänyt sekä koiran että kissansa. Kissa oli kuollut syötyään saapasrasvaa ja heitetty naapurin kellariin. Koira oli jouduttu palauttamaan entiselle omistajalleen ja samaan aikaan yliluutnanttia odotti vielä rangaistus ja se rangaistus selviääkin pian: yliluutnantti "pääsee" rintamalle ja Svejk hänen mukanaan. Rintamalla 91. rykmentti kaipaa kaatuneiden upseerien tilalle uusia. Karu kohtalo.
Epilogi
Mukavasti Hasek tuo esille tärkeiden henkilöiden taustat ja oikeastaan pitää jonkinlaisen puolustuspuheen kirjan tyylistä. Minusta tarpeeton, sillä tämä tyylihän kirjan helmi on . Tosin itse käytän paljon ajatusviivoja ja kaksoispisteitä ja siitähän Hasek ei pitäisi. Pitäisi kait miettiä jatkossa, miten kirjoittaa ?
|
o AJK kotisivu
o Shvejk