|
Pidän tästä Hasekin tavasta tuoda kirjaan aina silloin tällöin taustatekijöitä ajasta. Se helpottaa kirjan seurantaa ja jotenkin ehkä kokoaakin lukijan ajatuksia. Voisi olla, että ilman näitä pikkukatkoksia Svejkin toiminta alkaisi tuntua jo itseään toistavalta. Sotilaspalvelijan aseman tunteminen helpotti jo parin seuraavankin kappaleen lukemista. Tästä nähdään, että yhteiskunnallisten arvojen tunteminen on tärkeää - on helpompi lukea kirjaa sen oikeassa "kontekstissa".
Tämän kirjan lukemisen ajan olen miettinyt, että missä ihmeen kirjassa kirjan päähenkilö aina keksi jonkun jutun ja tarinan samalla tavoin kuin Svejk tässä tekee. Eilen kun luin kummipojalleni Peppi Pitkätossua, niin huomasin, että Peppipä teki aina noin. Hmm… en tiedä oliko tämä huomio viisasta kertoa tässä ympäristössä. Muuta yhtäläisyyttä en heti keksi. Ehkä kuitenkin ikuinen optimismi ?
Pehmeät arvot paikallaan
Edellisessä palvelussuhteessa Svejk teki vaikutuksen isäntäänsä loistavalla totilla. Tässä kohtaa eläinrakkaus auttoi Svejkia uransa alkuvaiheessa - vai mikä itse asiassa auttoi? Kanarialinnun onneton kohtalo ei luonnollisestikaan kovin hyvältä alulta vaikuttanut, mutta Svejkin tapa kääntää asiat aina hyvään, osoittautui tässäkin (ainakin tässä vaiheessa tarinaa) oivaksi strategiaksi. "Rehellinen ihminen saa kaikkialla kunnioitusta ja arvonantoa osakseen, itsekin hän on itseensä tyytyväinen ja tuntee kuin uudestisyntyneensä voidessaan nukkumaan mennessään sanoa: "Tänään olin jälleen rehellinen ".
Edellisen puheen jälkeen asia kääntyi koiran hankintaan ja Svejk sai toimeksiannon. Hänen tuli hankkia koira, pinseri. Minulla ei ole aavistustakaan minkälainen koira on pinseri, mutta saatan aavistaa, että kyseessä ei ole villakoira tai chihuahua. Yliluutnantille sopeisi varmaan joku ajokoiran näköinen, tiukan asiallinen koira. Tähän asiaan muistaakseni löytyy lukupiiristäkin oikeaa asiantuntijuutta.
Kahdenlaiset ohjeet aiheuttavat hämminkiä
Yliluutnantti kertoi, että hänen luonaan kävi naisia. Yliluutnantin ohjeiden mukaan naisia tuli kohdella aina erityisellä kunnioituksella ja naiset olivat hänen asuntonsa sielu: Monen naisen kädenjälki näkyi asunnossa. Toisaalta sotilaspalvelijan tuli toimia vain isäntänsä määräyksestä ja niinpä kun asuntoon sisään pyrki kaunotar, niin Svejkin ei auttanut ensin muu kuin estää rouvan sisäänpääsy. Erilaisten kiemuroiden, kirjeiden ja odottelujen jälkeen kautta Svejk sai määräyksen päästää rouva sisään ja täyttää tämän kaikki toivomukset. Niinpä Svejk toimi niin ja päivän päättyessä rouvalla ei kait ollut mitään valitettavaa. Isäntäkin saattoi olla tyytyväinen, että kaikki rouvan toivomukset oli täytetty. Neuvokas Svejk oli taas voittanut yhden erän.
Svejk ei ole muuten missään vaiheessa kirjaa verrannut poliisilaitoksen oloja, lääkärintarkastuksia, hullujenhuonetta, vankilaa, sotilaspastorin palvelijana oloa tämänhetkiseen tilanteeseensa. Kaikki vertailut ja tarinat olivat jostain kaukaa. Ovatkohan edes Svejkin mielestä tosia? Minkähän ikäinen Svejk on?
Lukupiiriläisten edellisen jakson kirjoituksia kun luin, huomasin, että jotkut (ainakin kaksi) olivat sitä mieltä, että edellinen lukujakso oli synkkä. En sitä silloin lukiessani tunnistanut. Nyt kuitenkin kun vertaa tätä pätkää ja edellistä, niin huomaa, että tässä lukujaksossa Svejk sai taas toimia ja käyttää asiantuntemustaan ja toihan se lukujaksoon valoisuutta eri tavalla. Edellisen pätkän kohdalla oli Svejkinkin optimistisuus koetuksella.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk