|
Käsky lähteä sairaalaan suorittamaan viimeistä voitelua aiheutti stressin poikasen. Ilman apulaista olisi tainnut viimeinen voitelu jäädä tekemättä: tavat ja rituaalit olivat päässeet unohtumaan. Apulainen muisti katekismuksen olemassaolon ja samalla yritti tuoda kevennystä tunnelmaan kertomalla puutarhaoppilaasta, joka oli unohtanut miten ristinmerkki tehdään. Katekismuksesta oppilas sen oppi ja oppi paljon muutakin. Tosin oppilas oli sitä mieltä, että kurkkuja hän olisi osannut myydä salaa ilman katekismustakin. Tässä kohtaa kirjaa ajattelin, että miten tässä sotilaspastorille oikein mahtaa käydä. Mihin apulaisen kertoma tarina tällä kertaa johtaa ?
Katekismuksesta selvisi, että viimeiseen voiteluun tarvittiin pappi ja piispan siunaamaa öljyä. Svejk joutui taas tekemään aikamoisenkierroksen ennen kuin löysi todellisen kauppiaan, jolta löytyi mitä tahansa - jopa piispan siunaamaa öljyä. Uskomaton tuuri kävi…
Lukeminen antaa joskus ilon hetkiä
Tämän kirjan kuluessa monet naurut (tosin ehkä enemmän vain hymyn muodossa) on tullut naurettua. Samoin sotilaspastori löytää katekismukseta huvittavia juttuja. Kieltämättä viimeisen voitelun määrittely, jossa sanotaan, että "viimeinen voitelu annettakoon jokaiselle kristitylle katolilaiselle, joka on oppinut käyttämään järkeään ja on hengenvaarallisesti sairaana" voi aiheuttaa papille päänvaivaa ja toisaalta se antaa vapaat kädet. Ja taas mietin, että mitä mahtaa jatkossa seurata. Ensin Svejkin kertomus puutarhaoppilaasta ja sitten sotilaspastorin lukemat määrittelyt.
Tällä kertaa omat odotukset uudesta kohokohdasta osoittautuivat turhiksi. Tilanne erilaisine matkakuvauksineen ja sylkytilanteineen ei sinänsä tuonut hymyä huulille eikä kirja tuonut mitään tilannetta tai ratkaisumallia. Oikeastaan tilannekuvaus pysyi uskollisena kirjan tyylille. Sekä pastorin toiminta että apulaisen toiminta oli tuttuakin tutumpaa. Sotilaspastori on juoppo ja apulainen suurin piirtein nero - ainakin hänellä taitaa olla tunneälyä runsaasti.
Sen sijaan tässä kohtaa kirjaa kuvattiin lyhyesti, mutta mielestäni erittäin herkästi, potilaidenkeskustelut. Erityisesti mieleen jäi nuoren sotilaan filosofiset pohdinnat. Sitä ei ollut paljon, mutta minulle ne jäivät mieleen. Myös ärsyttävä muija touhotuksineen jäi mieleen. Molempia tyyppejä on varmaan sairaaloissa ollut: toinen purkaa pahaa oloaan touhottamiseen ja luulee saavansa tällä tavalla asiat järjestykseen. Toinen on ikään kuin alistunut omaan kohtaloonsa ja yrittää saada asioita järjestykseen omassa mielessään..
Kiittämättömyys on maailman palkka
Niin siinä sitten kävi, että hyvän palvelijan ansiot eivät paljoa vaakakupissa painaneet loppujen lopuksi, kun pelihimo valtasi mielen täydellisesti. Niinhän se kautta aikojen kait on ollut: Pelihimo on voimakas ja järki todella häviää pelitilanteessa. Ei auttanut vaikka palvelija lainasi omia rahojaan ja olisi halunnut itsensä ostaa takaisin. Nekin rahat menivät. Svejk hoiti hommansa tyylillä loppuun asti- opetti jopa totin tekemisen uudelle palveljalle ja koetti myös uskotella - uudelle palveljalle ja itselleen - että tämä tulisi kyllä pärjäämään. Me tuskin enää kirjan kuluessa tapaamme pastoria, mutta toivotaan, että hän sentään jotenkin pärjää. Se tuntuu aika itsestään selvältä, että Svejk pärjää.
|
o AJK kotisivu
o Shvejk