Asko Korpela
33 Ei joutunut sotamies sotaan

Hashek: Kunnon sotamies Shvejk

Shvejk liittyy komppaniaansa
Ei seuraamuksia harharetkestä
Floppi tahattomana loppuhuipennuksena
Palautetta
Lähetä palautetta!

Merkillinen sotakirja, kun loppuu ennen kuin sotaan todella liitytään. Kuten jo alussa mainitsin, minulla onkin 2-osainen kirja nimeltä 'Shvejk v ruskem zajeti a v revoluci' eli luullakseni suomeksi: 'Shvejk Venäjällä sotavankeudessa ja vallankumouksessa'. Mutta kirjoittaja ei ole Jaroslav Hashek vaan Karel Vanek. Kuvitus on samaa herkkua kuin oikeassakin Shvejkissä eli Josef Ladan käsialaa. Tämän kirjan jälkisanoista selviää, että Vanek ryhtyi puuhaan kohta Hashekin kuoltua kesken oman kirjoitustyönsä eli sekin kirja on kirjoitettu jo vuosina 1923-25, mutta julkaistiin vasta 1949. Kun saisi itseään niskasta kunnon otteen, niin lukisi sanakirjan kanssa. On sitä ennenkin sillä tavoin kielen opinnot aloitettu (mm ranska 1957). Toisaalta olen lujasti päättänyt: ei enää uusia kieliä! Tämän päätöksen olen tosin ennenkin tehnyt ja pari kertaa rikkonut, viimeksi portugali, joka kyllä antautuikin aivan leikiten ja ilman vähäisintäkään vaivaa 'luetun nautinnollisen ymmärtämisen' tasolle. Puhumisesta ei vähäisintäkään käsitystä, kun ei ole ääntämisestäkään.

Shvejk liittyy komppaniaansa

Aikansa huoletonna harhailtuaan Shvejk todellakin löytää yksikkönsä Klimontówin kylästä. Sinne ovat asettuneet ja upseerit järjestämässä kekkereitä, kun Shvejk saapuu paikalle. Sian ovat saaneet, kun ovat rahansa yhteen laittaneet. Siitä nyt on mestarikokki Jurajda taikomassa herkkuja. Baloun tietenkin vesi kielellä seuraamassa tapahtumia. Silmät kiiluen ja suu kuolaten vahtii mahdollisuutta kahmaista kunnon annos Jurajdan valmistamaa maksamassaa. Monen miehen voimin saadaan Baloun pihalle.

Shvejk odottelee toimistossa upseeria, jolle voisi ilmoittautua. Ovat kylän pappilassa sikajuhlaa pitämässä. Shvejk lähtee sinne 'vankoin sotilasaskelin' ja iloisesti laulaen. Siellä onkin juuri hänestä puhe, kun oli lähetetty se sähke, jonka perusteella Shvejk sitten hirttotuomion vältti. Hänen nimensä mainitaan ja samalla Shvejkin pää pistää esiin ovenraosta: 'Hier! Melde gehorsam, Infanterist Shvejk, Kumpanieordonanz 11. Marschkumpanie.' Herrat jähmettyvät kauhusta. Shvejk ei odota kysymyksiä, vaan alkaa heti selvittää tapahtunutta: 'Ilmoitan nöyrimmästi, että minut meinattiin ampua, koska olin muka pettänyt hänen majesteettinsa keisarin.' Ja seuraa yksityiskohtainen selvitys kaikista vaiheista. Lukásh ja Sagner kuuntelevat. 'Senkin kirottu roikale - teidät pelastivat vain sikajuhlat'. Eli ei mitään seuraamuksia harharetkestä.

Ei seuraamuksia harharetkestä

Jaa, jaa, onpa itselläni vastaava kokemus. Juuri kun olin saanut siirron Haminasta Kouvolaan aliupseerikouluun, lähdin viikonloppuna pienelle harharetkelle varuskunnan rajojen ulkopuolelle eli kotiin käymään Virolahdelle. Sattui siinä liftauskyytiä odotellessa tulemaan ruotsalaisilla rekistereillä varustettu auto. Pysähtyi, otti kyytiin. Minä opastin erikoiseen nähtävyyteen: Neuvostoliiton rajalle rajavyöhykkeelle. Katseltiin, kiikaroitiin muka turvallisesti tutun talon yläkerrasta rajan toiselle puolelle. Lähdettiin. Minä takaisin Haminaan, ruotsalaiset jatkamaan kiertomatkaansa Suomessa. Seuraavalla viikolla saadaan Hesarista tietää, että ruotsalaista lehtimiestä on Pietarsaaressa kuulusteltu 9 tuntia luvattomasta rajavyöhykkeellä liikkumisesta ja kiikaroinnista. Minutkin kutsutaan aliupseerikoulun johtajan puhutteluun. - Ei mitään seuraamuksia, ei edes käräjälomaa, vaikka sotatuomarikin kuulusteli. Jäipä suorastaan mielikuva: 'Ähä, ryssät, siitä saitte!' Itse asiassa pääsin aliupseerikoulun johdon suosioon. Minut kutsuttiin pariinkin kertaan johonkin erikoistehtäviin: Laskinko upseerien ratsastusradan pituutta vai mitä se nyt oli. Kun sitten siirryin reserviupseerikouluun, pääsin/jouduin heti tukikomppanian oppilaspäälliköksi, ehkä olin saanut suosituksen, että olisi 'ainesta'. Hommat hoidin, mutta pasifistiksi kuitenkin päädyin. Eikö mahda Shvejk olla vähän samaa maata?

Floppi tahattomana loppuhuipennuksena

Lukija erehtyy pahanpäiväisesti, jos odottaa edes paksun teoksen lopussa jonkinlaista isänmaallisen hengen mukaista loppuhuipennusta. Tiedä vaikka sellainen olisi Hashekilla mielessä ollutkin, mutta kun kuoli kesken työn, jäi kirjan kertomuskin siihen mihin sattui jäämään. Pari tyhjänpäiväistä tarinaa komppanian todellisista murheen kryyneistä: 'opitte minut vielä tuntemaan' luutnantti Dub (Tammi) kääntyy todelliseksi paskahousuksi ja joutuu napit vastakkain vieläkin todellisemman paskahousun eli kadetti Bieglerin kanssa. Mistä olikaan Biegler vatsatautinsa saanut? Dub kuitenkin puolalaisesta bigoshista, joka oli valmistettu pilaantuneesta hapankaalista ja ravinnoksi kelpaamattomasta sianlihasta. Ja päälle sipulinkuorilla 'ranskalaiseksi konjakiksi' värjättyä kiljun tasoista viinaa. Siihen päättyy tämä sotakirja. Tai ei ihan, sillä viimeisessä kappaleessa on vielä julistus: 'Isänmaallisuus, uskollisuus velvollisuutta kohtaan, itsehillintä, siinä ovat oikeat aseet sodassa! - Näinkö on tämän päivän Irakissa ja Afghanistanissakin?

Palautetta

Lähetä palautetta!