Edellisessä jaksossa Shvejkin vaellus sai aivan yllättävän
ja käsittämättömän käänteen mitättömän
kohtalon oikun seurauksena. Mies pukeutuu uteliaisuuttaan venäläisen
vankikarkurin vaatteisiin ja jää kiikkiin, omiensa vangiksi.
Niin joutuu Shvejk taas eroon omistaan.
Baszom az élet
Tuo on niin karkea kirous, etten todellista käännöstä
viitsi kirjoittaa. Se ei suinkaan merkitse: 'takaisin riviin' kuten kirjasta
voisi ehkä ajatella.
Shvejk tapansa mukaan heittäytyy heti puheisiin, olipa kumppanina
kuka tahansa. Tällä kertaa se on Krimin tataari. Eipä ymmärrä
Shvejkin puhetta sen enempää kuin Shvejk tämänkään
puhetta. Sen verran kuitenkin, että tataari on kansallisuudeltaan.
Ilmestyy näköpiiriin tulkki. Mutta eipä ymmärrä
tulkkikaan. Rykmentin numero käsitetään venäjän
armeijan vastaavaksi, jerevanilainen se siis on. 'Ota tupakka. Tämä
on aivan toista kuin se teidän mahorkkanne.' Sitten annetaan näytös
kurista. Hans Löffler käyttäytyy komentojen mukaan kuin
koira. Palkkio tupakkana. Shvejk joutuu kirjuriksi ja laatimaan nimilistaa
vangeista. Hankala on saada heitä ymmärtämään,
että nimi pitäisi panna paperille. Ja millaisia nimiä! Voiko
joku olla nimeltään Davlatbalei Nurgalejev tai Muhlahalei Abdrahmanov,
Beimurat Allahali, Dzherdze Tsherdedze? Tällaisia nimiä kuullessaan
Shvejk sanoo lempeästi hymyillen: 'Älä vain puraise kieltäsi
poikki.'
Millään ei Shvejk saanut perille tietoa todellisesta tilanteestaan.
Kertoo kyllä tarinaansa vääpelille, mutta hukkaan menee.
Vääpeli on jo kännipäisenä unten mailla. Ja niin
Shvejk saa tyytyä vangin kohtaloonsa. Vihdoin perillä onnistuu.
Mutta tietenkin asia kääntyy päälaelleen. Nyt Shvejk
on pahempi kuin venäläinen sotavanki. Majuri Wolf kuvittelee
napanneensa vakoilijan. 'Hirtetään ilman päätöstä.'
Mutta onneksi on täysijärkinen kapteeni, joka vaatii asian käsittelyä
ohjesäännön mukaisessa järjestyksessä.
Jessusmaaria, milloinka?
Hiirten kanssa seuraa pidettyään Shvejk pääsee vihdoin
kuulusteltavaksi asiassaan. Olipa vihdoin majuri, joka osasi tshekkiä.
'Olette pettänyt hänen majesteettinsa keisarin!' 'Jessusmaaria,
milloinka? joutuu Shvejk kysymään. 'Minäkö olisin pettänyt
hänen majesteettinsa keisarin, meidän mitä kirkkaimman monarkkimme,
jonka puolesta olen niin paljon kärsinyt?' Shvejk voisi nyt ehkä
päästä hätävalheella pälkähästä,
mutta eipä valhe irtoa rehellisen miehen suusta. Kuinka helppo olisi
väittää, että hänet pakotettiin pukeutumaan venäläiseen
asepukuun. Mutta ei. Shvejk myöntää pukeutuneensa vapaaehtoisesti,
ilman painostusta. Ja taas tulee hirtehistä: Shvejk kertoo tässäkin
tilanteessa loputtomia juttujaan, kuinka sejase kerran pukeutui vääriin
vaatteisiin.
Erilaisten vaiheiden jälkeen käy kuitenkin niin, että
Shvejkin tarina päätetään tarkistaa hänen yksiköstään.
Vahvistussähkettä odoteltaessa sotaoikeuden tuomari ylvästelee
tuomioidensa täytäntöönpanon nopeudella: viisi minuuttia
päätöksen jälkeen… Shvejk puolestaan virittää
laulun:
Me sotapojat sitä oomme herroja,
meillä niitä riittää aina neitoja,
rahaa saamme, hyin voimme…
Railairai… Ein, zwei…
|
o AJK kotisivu o Shvejk