|
Olen useammin kuin kerran pysähtynyt ihmettelemään, että
miten on mahdollista huolehtia päivittäisestä ruokahuollosta,
kun sotaväki on liikkeellä niin kuin nyt tässä kirjassa
tai ylipäätään sotilasoperaatioissa. Ruokaahan on saatava
joka päivä. Vaikka pieniä poikkeamia ovat mahdollista sietää,
miten ihmeessä on mahdollista hoitaa asia niin, että joka ukko
saa jotakin suuhunsa? Jos ruokaa kuljetetaan mukana, mistä tiedetään,
kuinka kauaksi aikaa pitää varata? Miten koko ruuan jatkuva saanti
voidaan varmistaa? Ikinä en ole ruuan puutteesta kärsinyt, mutta
jokin merkillinen pikku pelko sen riittävyyden suhteen on aina seurannut
askeleitani. Kun sitten pysähdytään, on ymmärrettävää,
että ruokahuolto on mahdollista organisoida asianmukaisesti. - Niinpä
katsonkin, että ihan oleellisista asioista on kysymys, kun tässäkin
lukujaksossa lähes ohimennen mainitaan siitä kuinka matkalla
leipäannos jäi saamatta ja sitten perillä annetaan monen
päivän annos.
Se toinen perustarve, josta tässä on puhe tuntuu myös
tiukalta kysymykseltä. Häveliäisyyssyistä en tässä
lähde erittelemään ja spekuloimaan, miten sukupuolivietin
synnyttämät tarpeet armeijan liikkeellä ollessa on järjestetty
tai pitäisi järjestää. Onneksi joustovara lienee sentään
selvästi suurempi kuin ruuan suhteen. Joten liikkeellä ollessa
pärjätään helpommin ilman, mutta entä pitkäaikaisessa
rintama-asemassa?
Shvejk ei Dubia pelkää
Luutnantti Dub uhoaa jatkuvasti ja erityisenä silmätikkuna hänellä
on Shvejk. Shvejkille pitäisi pystyä näyttämään,
hänestä pitäisi saada tavalla tai toisella ohjesäännön
mukaisesti pitävä niskalenkki. Mies kun näyttää
tekevän jatkuvasti mitä haluaa, elää huoletonta vapaan
miehen elämää vaikka ollaan rintaman kurimuksessa. Se on
röyhkeätä.
Mutta eipä mahda Dub mitään Shvejkille, vaan päinvastoin
Shvejk pitää Dubia talutusnuorassaan. Nytkin on Dub rintamamatkan
tauolla häippäissyt tyydyttämään sitä toista
tarvettaan, vaikka pitäisi olla esikunnassa sotasuunnitelmia laatimassa.
Lukásh tietää, että Shvejk pystyy hoitamaan homman
ja lähettää tämän etsimään Dubia. Ei
Shvejkin Dubia tarvitse etsiä. Tiedetään, kun on nähty,
minne Dub meni, niinsanottuun "kaupunginkahvilaan", sen upseereille varattuun
toiseen kerrokseen. "Yhdistetty huvihuoneusto ja kaupunginkahvila", tulkaapa,
sotapoika, meillä on täällä simpsakoita tyttösiä.
Sieltähän se Dub löytyy, Ellan ja pihlajanmarjaviinapullon
seurasta. Kaukaa viisaasti oli Shvejk varautunut kirjallisella toimeksiannolla.
No tietenkin Dub sen repii, mutta ei auta repiminen. Lähtö on
edessä. 'Missä minä olen?' 'Suvaitsette olla bordellissa,
herra luutnantti. Tutkimattomat ovat Herran tiet.'
Mennään, ja matkalla Shvejk kertoo loputtomia tarinoitaan
Budejovicesta ja muualta. Eikä ole luutnantista sitten enää
varsinaisiin esikuntatehtäviin. Sohvalle humalaansa selvittämään
joutuu.
Kohti Turowa-Wolskaa
Rintamalle ollaan menossa, mutta jotenkin on jouduttu väärään
paikkaan, ja sinnekin väärään aikaan, kolme päivää
etuajassa. Ilmankos on ollut puutteita ruokahuollossa. Rintamalta ollaan
kaukana, mutta jalan jatketaan. On tainnut Shvejk sotapalveluksessa toipua
kihdistään, joka hänet pyörätuoliin istutti ja
siinä vuokraemännän kärrättäväksi kutsuntapaikalle.
Mainitaan, että Shvejk käveli rivakasti yliluutnantti Lukáshin
ratsun vieressä ja jutusteli kenttäpostista. Vähän
myöhemmin vauhti vain paranee: 'Saahan sitä sanoa, Shvejk jatkoi
kevyesti hölkäten. - Ja reppuaan ja kivääriään
itse kärsivällisesti kantaa. Ja lauluksi pistää. Ja
loputtomia tarinoitaan välillä kertoo. Yleensä niissä
on jotakin hirtehistä niin kuin nyt tässäkin, että
'Intiassa olivat jonkun hallitsijan alamaiset antaneet norsun tallata itsensä'.
Mutta aika pian alkaa väsymys käydä käpälään,
ei niinkään ehkä juuri Shvejkin kuin yleensä vain.
Dubkin toipuu ja alkaa tuttuun tapaansa ärhennellä. Mutta pian
taas talttuu. Kyselee Shvejkiltä toilailuistaan juovuspäissään.
Eipä mitään ja perään opettavainen tarina siitä
kuinka kerran kävi eräälle läkkisepälle, joka
samaan tapaan juopotteli ja bordelliin eksyi.
Ei kuitenkaan Turowa-Wolskaan jäädä vaan jatketaan vielä
eteenpäin Maly Polaneciin, missä yövytään. Sieltä
saa kolmen miehen etujoukko majapaikat etsiä, hanhen Lukáshille
paistaa ja sian komppanialle ostaa. Siinähän se ruokaongelman
mutkaton ratkaisu! Shvejk taas tietenkin aikaansaavana miehenä joukossa
mukana. Outo ympäristö jo pelottaakin. Koiratkin haukkuvat niin
että koko laakso raikuu.
|
o AJK kotisivu o Shvejk