Asko Korpela 
27 Shvejk tempaisee pullon konjakkia

Hashek: Kunnon sotamies Shvejk
Taitaa useammin kuin kerran Shvejk joutua ikään kuin kahden tulen väliin toimitellessaan asioita yliluutnantti Lukáshin käskystä ja vältellessään luutnantti Dubin 'sillä saatte oppia tuntemaan minut, koska ette näy vielä tuntevan' -vihoja. 
 
 

Lukásh, Shvejk, Dub

Shvejkin ja Lukáshin kesken vallitsee selvästi molemminpuolinen mieltymys, vaikka Lukásh Shvejkiä elukaksi nimitteleekin ja vähän väliä uhkaa antaa tälle kunnon 'tällin'. Shvejk puolestaan on äärimmäisen lojaali Lukáshille. Syö pahassa paikassa todistusaineiston, lemmenviestin rouva Kákonylle. Tässä luvussa Shvejk joutuu juomaan kokonaisen pullon konjakkia peittääkseen Lukáshin pahan teon, ohjesäännön vastaisen konjakkipullon hankinnan. Tämähän käy Shvejkiltä. Samalla hän höynäyttää luutnantti Dubia. Dub ei pääse perille, mistä on kysymys. Arvelee, että Shvejkillä on konjakkia, juottaa tällä koko pullon ja vasta sitten maistaa itse Shvejkin ilmoituksen mukaista erittäin rautapitoista vettä, ruskeaa kuin ruunan kusi, mitä se ehkä olikin ja minkä Dub hyvin ansaitsi. Vaikka Shvejk ei varsinaisesti pahansuopa ole edes Dubille. 
 
 

Éljen a tizennegyedik regiment!

Sisäpiiri hyvin arvaa, että tämä otsikko on pelkkä aasinsilta. Olen sen tähän laittanut päästäkseni briljeeraamaan unkarin taidollani. Asia on vaatimaton, lause tarkoittaa: Eläköön neljästoista rykmentti! Siinä vähän ylempänä on toinen lause: Isten áld meg a királyt. Ei ole siinäkään mitään suurta ajatusta, tai niin no, miten sen nyt ottaa: Jumala kuningasta siunatkoon! 

Shvejk antaa Dubin ymmärtää, että on tähän nähden niskan päällä. Röyhkeästi: 
- Ilmoitan nöyrimmästi, herra luutnantti, että haluan tuntea teistä vain sen hyvän puolen, jotta ette panisi minua itkemään, kuten viimeksi sanoitte. 
Luutnantti jää moisesta röyhkeydestä suu auki. 
- Ala vetää, surkimus, tämän jutun setvimme vielä kahden kesken. 

- Schnaps hab' ich auch, gnädiger Herr Soldat. No, sitähän Shvejk on hakemassakin. Ja Dub vakoilee aidanraosta. Vasta tässä kohdassa konjakkivälikohtaus sattuukin. Shvejk vetää pullon konjakkia ja Dub lasillisen 'ruunan kusta' ja lantavettä. Tasan ei käy onnen lahjat! 
 
 

Olipa kerran mies, joka joi päänsä täyteen…

Nyt Shvejk tarvitsee lepotauon. Ilmoittaa yliluutnantti Lukáshille tapahtumien kulun. Saa tavanomaisen elukka nimityksen, mutta tällä kertaa ymmärryksen höystämänä. Dub menettää Lukáshin silmissä puolet arvostaan. Shvejk nousee 'vaunuosastoonsa' ilmoittaa toimistovääpelille: 'Olipa kerran mies, joka joi päänsä täyteen ja pyysi, ettei häntä herätettäisi… ja saman tien alkaa kuorsata manttelinsa päälle kellahdettuaan. Viattoman uneksi tekisi mieli luonnehtia: näkee unta ja puhuu unissaan rouva Müllerille, vanhalle rouvalle jonka luona asui ennen sotaan lähtöään. Sille samalle, joka pyörätuolissa kainalosauvojaan heiluttelevan Shvejkin sotaan kärräsi. Luutnantti Dub käy ärhentelemässä Shvejkille tämän nukkuessakin. Mutta hampaattomia ovat Dubin ärhentelyt. Sankarimme nukkuu ja Dub joutuu kiukusta punaisena perääntymään. Vielä Shvejkin herättyäkin luulee tämän napanneensa, mutta eipä onnistu nytkään. Konjakkihöyryt peittyvät laillisesti jaetun rommitotin tuoksujen alle.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20060313 (20060313) o SP-osoite o AJK kotisivu o Shvejk