|
Tässä lukujaksossa on vielä tyyntä myrskyn edellä, jos nyt sitten myrskyyn edes joudutaankaan. Olen nimittäin alkanut epäillä, ettei tässä varsinaiseen taistelukosketukseen vihollisen kanssa joudutakaan. On myös edellisestä lukemisesta muka sellainen mielikuva, että täydennyskomppania vain kiertelee aikansa ympäri Balkania tulematta missään vaiheessa näköetäisyydelle vihollisesta.
Kirjalla on sodassakin käyttöä
Edellisessä lukujaksossa putkahti kirjallisuus sotavalmistelujen osaksi. Ja vielä hyvinkin tärkeään tehtävään. Salakirjoituksen avaimeksi otettiin nimittäin sivu 161 Ludwig Ganghoferin kirjasta Die Sünden der Väter (Isien synnit). Nyt on sitten aika sählätä tämän salaisen aseen kanssa. Kirjaa hankitaan jokaiselle upseerille. Sählinkiä aiheutuu siitä, että romaanissa on kaksi osaa. Kumman osan sivua 161 tarkoitetaan? Muut kaikki ovat täydellisesti ulalla kuten pari- kolmekymmentä vuotta sitten oli tapana sanoa, mutta älypää kadetti Biegler huomaa ratkaisun: salakirjoituksen avain on nimenomaan kirjan kakkososassa. Eipä hätää molemmat osat on hankittu, mutta Shvejk järkeilee, että kirja tietysti aloitetaan ensimmäisestä osasta. Niinpä hän raahaa ykkösosia komppanian upseerien käyttöön ja jättää kakkososat odottamaan (kunnes ovat lukeneet ykkösosan). Shvejkin mielessä kirjalla on sitä paitsi sotatoimissa ihan muu käyttö kuin lukeminen puhumattakaan siitä salaisesta tarkoituksesta, johon sitä nyt hankittiin. Sid
ottu kirjahan on kenttäoloissa huomattavan kätevä kahteen tärkeään tarkoitukseen: toilettipaperiksi ja sätkäpaperiksi. Eivät tuiskeessa lehdet lentele, vaan pysyvät nipussa, josta sitten tarpeen mukaan repäistään.
Postikortteja salamin asemesta
Muona-asiat askarruttavat jatkuvasti. Ja tietenkin se, että lähdetään liikkeelle ja ollaan koko ajan liikkeellä, monimutkaistuttaa ruokahuoltoa entisestään. Ja sitten kun joukkoon sattuu vielä Balounin kaltainen ahmatti, voidaan puhua lähes kriisistä. Saako yliluutnantti Lukásh ruokaa edes maistiksi saakka? Laukun pohjalla pitäisi nytkin olla maksamakkaraa tinapaperiin käärittynä, samoin sämpylä. Ne pitäisi Balounin toimittaa isännälleen. Mutta kuten arvata saattaa, ne ovat tietenkin häipyneet parempiin suihin. Baloun halusi tarkistaa maksamakkaran tuoreuden. Britit sanovat: 'the proof of the pudding is in the eating'. Tämän mukaan toimii Baloun. Kyllä se syötävää on. Harmi kun saman tien loppui. Kunpa ei vain Lukáshille kävi kuin entiselle aasille: kuoli juuri kun oppi pärjäämään syömättä. Ainoat näytelmän alkusanat, jotka ovat jääneet tarkasti mieleen, pysyneet jo parikymmentä vuotta, ovat sitä luultavasti yllättävyytensä takia: 'Äiti, onko siellä jääkaapissa vielä sitä maksamakkaraa?' Näin alkaa Nikolai Er
dmanin näytelmä: 'Eläköön itsemurhaaja'. Nämä ikimuistoiset sanat jäivät mieleeni, kun Martti Järvinen hihkaisi ne pyjamaan pukeutuneena vuoteesta. Itsekin melkein joka päivä aamupalalla tätä herkkua maistelen. Niin että sääli Lukáshia ja kade Balounia.
Shvejk esiintyy tässä lukujaksossa huomattavan sovinnollisesti. Niinhän hän itse asiassa aina. Nyt hän opastaa neuvoillaan Balounia. Vai ärsyttääkö tahallaan? Kertoo nimittäin siitä kuinka mallikkaasti hän aikanaan hoiti tehtävänsä Lukáshin sotilaspalvelijana. Lohduttaakin kuitenkin: 'Isä Jumala on syöpöt luonut ja Isä Jumala heistä huolehtiikin'. Kun oli aikanaan tiedossa että täydennysjoukot menevät rintamalle Unkarin kautta, luvattiin kaikille kunnon annos unkarilaista salamia. Mutta niin käy salamin kanssa kuin säilykkeidenkin. Vilaustakaan salamista ei nähty eikä siivuakaan saatu. Sen sijaan jokaiselle miehistön jäsenelle annetaan kaksi postikorttia!
|