On parempia ja huonompia iskemispaikkoja. Hotmail pitää itseään
parempana kuin mutkamäen hissiä nykyään siis kotona
parempi kuin maailmalla. Tässä lukujaksossa esitellään
teatteri sellaisena paikkana. Vastaava nykyajan viihdepaikka on televisio,
mutta häviää samalla tavoin teatterille kuin mutkamäki
hotmailille - muka! Ennen vanhaan siis maailmalla parempi kuin kotona nyt.
Oli miten oli, yliluutnantti Lukács iskee silmänsä naiseen
teatterissa. Siitä alkaa tämän lukujakson tapahtumavyöry.
Shvejk on siinä vauhtipyöränä. Vyöry ulottuu mediaan
kansainväliseksi keltaiseksi jutuksi. Tässä lukujaksossa
myös taas kerran nähdään Shvejkin lojaalisuus yliluutnantti
Lukácsia kohtaan. Se saavuttaa suuret mitat. Miksihän? Ehkä
hän laskee saavansa reunahyötyä, fringe benefits. Onhan
niitä ennenkin tullut.
Teatterista löytyy
Kiralyhídan unkarilaisessa teatterissa tarjonta tuntuu olevan erityisesti
sotaväen tarpeisiin sovitettua: niukasti, jos ollenkaan puettuja,
korkealle potkivia tanssityttöjä, erityisesti sotaväen makuun
ehostettuja. Kukaan kunnon nainen ei tällaista voi katsoa. Lukács
ei niinkään näistä välittänyt, varsinkaan
kun kiikarissa oli vikaa. Sen sijaan kiinnitti huomionsa kaunottareen,
joka raahasi seuralaistaan, keski-ikäistä miestä ulos. Tässä
naisessa olisi jotakin. Vaatesäiliön hoitajalta saikin sitten
kuulla kuka ja missä. Ei muuta kuin kirjoittamaan kirjettä. Ennen
vanhaan oli saatavissa tällaiseen tarkoitukseen kirjemalleja ja Lukácsilla
saattoi olla paljosta harjoituksesta taito hyppysissäänkin. Kirje
syntyy. 'Teidän vastauksenne on elämäni käännekohta.'
Seuraavana aamuna Shvejk asialle viemään kirje perille. Vastaus
on ehdottomasti tuotava.
Vanha pioneeri Vodicka
Missä on sellainen Sopronyi utca 16? Kartasta ei puhuta mitään?
Shvejk solkkaa saksaa. Ehkei niin avuttomaksi itseään tuntenutkaan.
Törmää vanhaan kaveriinsa Vodickaan (venäjässä
vastaavan kuuloinen sana tarkoittaa 'pikku votkaa'). Kirje saa hetkeksi
unohtua, sillä tapaamista on juhlittava. Tiedossa on tuttu kapakka,
tai paremminkin kapakka, jossa on tuttu tshekkitarjoilija Ruzhenka. Sinne
mennään. Viiniä maistellaan, vanhoja muistellaan. Kansallishenki
alkaa huokua. Mitä hurjempia juttuja kerrotaan unkarilaisten rökittämisestä.
'Unkarilaiset ovat lyhyesti sanottuna rupusakkia' lopettaa Vodicka. 'Ei
unkarilainenkaan sille mitään voi, että on unkarilainen'
vastaa maailmankansalainen Shvejk. 'Miten niin ei muka voi, jokainen voi,
se on tosi kuin vesi'. Ja sitten Vodicka kertoo rymistelyistään.
Unkarilaisille on annettava ympäri korvia oli tilanne mikä hyvänsä.
Vai on unkarilainen tämä Kákonyi. 'Madjaaripeijoonien
kanssa on oltava kovana'. Shvejk toimittaa palvelustytön avulla asiansa.
Kirje rouvalle. Hetken hiljaisuuden jälkeen huoneistosta kuuluu lasin
kilinää ja hirveätä meteliä. Kohta säntää
isäntä esiin ja vuodattaa ankara kiroustulvan rappukäytävään:
'baszom az anyát, bászom az istenet, baszom a Kristus Márját,
baszom az atyádot, bászom a világot. Sanasto: baszik
- naida, nussia, -om - yks 1 persoonan pääte, anya - äiti
(anyát- teidän äitinne), isten - jumala (istenet - yks
akkusatiivi), atya - isä, világ - maailma. Japaniksi tämä
olisi paljon lyhyempi: 'kokosukunai'. Vodickalle mitä herkullisin
provosointi kunnon tappeluun. Mutta Shvejk ei tappelua halua, vaan yllättäen
ottaa koko kirjeen kontolleen. Ei auta. Vodicka heittää isännän
rappuja alas. Shvejk vie jäljelle jääneen ruokaliinan itkevälle
rouvalle: 'olisi voinut jäädä jalkoihin'. Ulkona syntyy
kunnon ryminä, johon virkavaltakin liittyy. Koko joukko viedään
kamarille. 'Enkö sanonut sinulle, että et tunne unkarilaisia?'
Kansainvälinen mediatapaus
Kansallisuuksien välinen, oikeastaan. Seuraava näytös tapahtuu
eversti Schröderin toimistossa. Näyttämöllä ei
ole enää Vodicka eikä myöskään Shvejk, vaan
Shvejkin isäntä yliluutnantti Lukács. Shvejk on vangittu
ja luovutetaan todennäköisesti divisioonanoikeuteen. Divisioonan
esikunnasta on toimitettu runsaasti lehtileikkeleitä, joissa kaikissa
seikkaperäisesti selostetaan Shvejkin ja Vodickan edesottamuksia.
Näyttää, että kirjoituksissa ei niinkään
ole puhe kaverusten tekemisistä kuin Itävalta-Unkarin kansojen
keskinäisistä suhteista yleensä. Niitä valaistaan ihan
muillakin esimerkeillä kuin Shvejkin ja Vodickan tempauksilla. Hirmuisilla
rangaistuksilla uhataan kaikkia tshekkisotaväen törkimyksiä:
hirttoköysi, vankila ja pistin opettavat. Osoittautuu, että Schröder
paremminkin on sotapoikien tempauksista ylpeä kuin niitä paheksuisi.
On jopa kateellinen ja ihastelee yliluutnantti Lukácsin saavutuksia.
Heittäytyy suorastaan tuttavalliseksi ja kysyy: 'Käsi sydämelle.
Montako kertaa olette maannut rouva Kákonyin kanssa?
|
o AJK kotisivu o Shvejk