Asko Korpela
09 Shvejk panoksena korttipelissä

Jotakin kanan ja aasin väliltä
Shvejk preppautuu uuteen virkaansa
Shvejk majordomona
Palautetta
Lähetä palautetta!

14. Shvejk yliluutnantti Lukáshin sotilaspalvelijana (2),(3),(4)

Alussa on kunnon jeremiaadi sitä mitä on sotilaspalvelija. Hashekin tyylin tavaramerkki on hillitön liioittelu. Vähän väliä joutuu toteamaan, ettei todellisuudessa nyt ainakaan noin hullu tai noin hillitön, ei Shvejk eikä hänen isäntänsä tai muut. Jos itse päättäisin kirjoittaa jotakin tällaista, en kyllä osaisi niin paljon liioitella kuin Hashek osaa. Juuri paroni von Münchhausenin maisemista Latviasta tulleena muistuu tietysti Münchhausen liioittelun mestarina mieleen. Paraikaa luen myös Jaan Krossin 'Kallid kaasteelased' elämänkertaromaania. Siellä hän mainitsee, että mielessä jossakin vaiheessa pyöri ajatus kirjoittaa virolainen 'Shvejkiadi' omien vankileirikokemustensa perusteella vuosilta 1946-51 vai oliko se vankileirin jälkeisten 5 vuoden karkoitusajalta Siperiasta. Oli mielessä esikuvat sekä Shvejkille että hänen esimiehilleen. Luopui ajatuksesta. Onneksi! Ei ole Krossin tyyli tämä Hashekin tyyli.

Jotakin kanan ja aasin väliltä

Kuka nyt jotain tuollaista keksisi sotilaspalvelijasta sanoa! Hashek keksii, ja vielä kaiken lisäksi, että sellaiselta sotilaspalvelija maistuu syötynä upseerin suussa! Karmeata kannibalismia. No sitä nyt ei ainakaan kukaan täydestä ota. Mutta entä sen, että sotilaspalvelija on tai hänen tulee olla 'hurskas, hyveellinen, totuudessa pysyvä, vaatimaton, rohkea, urhoollinen, kunniallinen ja työteliäs'. Ettei vain juuri Shvejk aika hyvin näitä ominaisuuksia edustaisikin! Ehkä joissakin suhteissa pikku miinuksella tosin. Useasta kohdasta on jo näyttöä.

Monipuolisesti kuvaillaan sotilaspalvelijan hyviä ja huonoja piirteitä esimerkki mainiten. Sekin tuntuu olevan Hashekin tyylin ominaispiirre, että aina vetää esiin konkreettisen, tosin useimmiten keksityn ja päättömän esimerkin. 'Muuan passari sai suuren hopeamitalin siksi, että osasi satumaisesti paistaa varastamansa hanhen'. 'Jokainen heistä on Napoleon: "Käskin meidän yliluutnantin soittaa esikuntaan, että nyt voi jo aloittaa." "Heistä kehittyi oma kastinsa. Heidän itsekkyytensä ei tuntenut rajoja."

Shvejk preppautuu uuteen virkaansa

Annetaan kuva uudesta isännästä, yliluutnantti Lukásista: sotilaspastori Katz toiseen potenssiin, varsinkin naistenmiehenä. Mutta myös eläinten ystävä kuten Shvejk, vaikka tämä ei ehkä kuitenkaan kelpaisi nykyisille eläinsuojeluihmisille. Shvejk saa ohjeita yliluutnantin eläinten hoitamisessa, mutta ensi töikseen syöttää kauniiksi kehumansa kanarialinnun kissalle höyhenineen päivineen. Shvejk sen kuin vain 'ilmoitan nöyrimmästi' [tshekiksi 'poslušne hlásím'] myöntelee kaikki päälleen kaadetut syytökset ja solvaukset oikeiksi samoin kuin tehtävänsä suoritetuiksi. Tällä lauseparrella ja vilpittömällä naamallaan hän selvittää kanarialinnut ja riisuu äksyydestään tunnetun yliluutnantin henkisistä aseistaan. Shvejk on Shvejk, hän kulkee tietään kuin juna. Shvejk vanhana koirakauppiaana pitää yliluutnantille asiantuntevan 'kynologisen' esitelmän eli selostuksen koirista. Loppujen lopuksi Shvejk saa tehtäväkseen hankkia yliluutnantille karkeakarvaisen snautserin

Shvejk majordomona

Yliluutnantti Lukás luovuttaa virkatehtäviin lähtiessään kotinsa Shvejkin haltuun. Shvejk ottaa asian vakavasti. Kotini on linnani. Ketään ei päästetä sisään. Vaikka pyrkijöitä kyllä on, niin kuin nyt tämä kaunis rouva laukkuineen. Pari kertaa heitetään tylysti ulos. Sitten vasta tulija tajuaa, että lupa on saatava itseltään Lukásilta. Pikku kirje Lukásille. Shvejk suostuu kyllä viemään, vaikka ilmoittaa, ettei tiedä missä isäntä on, ehkä kasarmilla, mutta varmaa ei ole. Ehkä sieltä ainakin tieto saadaan. Lukásin kannalta hankala juttu: kalenteri on jo täynnä, muta kyllä lupa sittenkin heltiää.

Nyt vaihtuu pomo. Linnanvoudista tulee nöyrin palvelija ja hädissään vikisevästä nuoresta naisesta linnan emäntä. Ja arvata sopii, että nyt saa Shejk kyytiä. Matot ulos ja piiska viuhumaan. Huonekalut järjestetään pariin kertaan uudelleen. Mutta Shvejk tyytyy kohtaloonsa ja nöyrästi toimittaa virkaansa emännän ohjeiden mukaan. Vuodekin laitetaan, päivällinen ja viinipullo noudetaan ja nautitaan. Ei jaksa emäntä Lukásia kymmeneen saakka odotella. Shvejk saa yllättäen määyksen riisua saappaansa ja housunsa ja loput hän lukee emännän silmistä. Luutnantille tämän vihdoin tultua kotiin: 'Ilmoitan nöyrimmästi': olen täyttänyt kaikki arvon rouvan toiveet ja palvellut häntä rehellisesti teidän määräystenne mukaisesti.'

Palautetta

Lähetä palautetta!