|
9. Shvejk varuskunnan vankilassa
Kukahan tässä nyt puhuu, kun teksti alkaa: '… Tunsin erään
matematiikan apulaisprofessorin, joka ei halunnut tykistön ampumaan…'
Ehkä siis on Hashek vaikka tavallisesti näin puhuu Shvejk. No
tämä on sivuseikka, mutta tämä matematiikan apulaisprofessori
kolahtaa minuun lähes täydellisesti. Hän nimittäin
esittää rintamapakoilulleen täsmälleen sen syyn, jonka
minäkin esittäisin. Hän pitää tyhmänä
ampua vihollista ja tappaa srapnelleilla ja kranaateilla vastapuolelta
samanlaisia kovaonnisia matematiikan apulaisprofessoreita. Kun sanon 'kolahtaa
lähes täydellisesti', se tarkoittaa, että en minä vaan
paras työkaverini oli juuri täsmälleen matematiikan apulaisprofessori.
Hänen suhtautumisestaan sotaan en tiedä. Luulen myös, että
tosipaikan tullen lähtisin mukaan, enkä varastaisi kelloa. Mutta
se ei estä minua olemasta samaa mieltä tässä lukujaksossa
mainitun matematiikan apulaisprofessorin kanssa.
Kuka on sotaan syyllinen?
Sodasta syytän ensisijaisesti poliitikkoja, toissijaisesti diplomaatteja
ja vasta kolmanneksi kansaa. Jos sodan syyn katsotaan syntyneen kansan
keskuudessa, olisi poliitikkojen, vaikka ovatkin kansan edustajia, ymmärrettävä,
että joukossa tyhmyys tiivistyy ja toimitava sen mukaisesti. Ja jos
poliitikot sähläävät, olisi diplomaattien ammattilaisina
osattava hoitaa homma. Diktaattorit ovat sitten asia erikseen. Heitä
pitää kansan osata kavahtaa. Jos ei kansa osaa, on poliitikkojen
osattava. Kun sotia on tästä huolimatta aina ollut ja tulee ehkä
aina olemaan, ei ole muuta jäljellä kuin vastustaa niitä
yksilötasolla.
Sitäkö tässä nyt tekee Shvejk? En ole ihan varma,
että Shvejkin motiivit ovat täysin eettiset tai että pohjautuvat
Mooseksen lain - mikä pykälä se nyt taas olikaan? - käskyyn:
Älä tapa! Shvejkissä on aika annos 'yleistä viluriutta'
ja oman henkilökohtaisen nahkan säästäjää.
Mutta mitä pahaa siinä onkaan, että säästää
omaa henkilökohtaista nahkaansa. Paha on se, että jättää
kaverit pulaan. Säästäisivät vain hekin omaa henkilökohtaista
nahkaansa. Toimittaisivat vaaleissa edustajikseen oman henkilökohtaisen
nahkansa säästäjiä. Myöntyväisyysmiehiä
sotaneuvotteluihin. Mitä siitäkin tulisi? Olisiko Stalinin vaatimuksiin
pitänyt jo alun perin suostua, ennen kuin tapatettiin 80 000 suomalaista
ja annettiin lopuista tulla todellisia murhamiehiä eli tappaa ehkä
kymmenkertaisen määrän vihollisia? Onko maapala niin tärkeä,
varsinkin kun lopputulos oli kuitenkin siitä luopuminen? - Mutta mistä
sen etukäteen tiesi, että näin tulisi käymään?
Joka tapauksessa: lisää sietoa erilaisuudelle ja sille, että
rajan takana puhuvat muuta kieltä kuin rajan tällä puolella.
Tietenkin sotalaitos järjestää mahdollisimman epämiellyttävät
oltavat niille, jotka niskuroivat. Pahimmissa tapauksissa ammutaan omia.
Kyllä kai aina löytyy rikollisia aineksia, jotka ovat niskuroimatta
valmiita siihenkin ja kaikenlaiseen muuhun vastaavaan. Sitten joku ottaa
valokuvia, joita levitetään maailmalle ja muutamat leimataan
syntipukeiksi. Armeija ja sen johto ovat mitä eettisintä joukkoa!
Kaikki isänmaan asialla, Jumala täysin rinnoin heidän puolellaan.
- Viis vastapuolen matematiikan apulaisprofessoreista, näistä
harhautuneista!
Shvejk kalsarikomppaniassa
Tässäpä valmistellaankin jo seuraavaa siirtoa ja kerrotaan
sotilaspastorista, joka löytää varuskunnan vankilasta seuraavan
sotilaspalvelijansa Shvejkin. Shvejk joutuu nimittäin toivottomien
osastolle, missä virkapukuna ovat kalsarit. Mutta heilläkin on
huvinsa: kerran viikossa heidät viedään jumalanpalvelukseen,
joka todellakin on irvikuva siitä mitä sen pitäisi olla
ihan niin kuin ovat kalsariasuiset kuulijatkin irvikuva siitä mitä
heidän pitäisi olla. Eikö silloin olekin puntit tasan? Itse
en ole uskovainen. En välittäisi myöskään leimautua
ateistiksi. Olen mieluiten agnostikko, joka taas kai kirkon mielestä
on sama kuin ateisti ellei pahempikin. Näin tunnutaan ainakin ortodoksisen
kirkon piirissä ajateltavan. Siihen olen viime aikoina edes hipaisten
tutustunut. Silti en kannata enkä edes hyväksy uskonnon pilkkaamista.
Mutta ehkä parhain päin tulkiten tässä Shvejkissä
ei olekaan kysymys uskonnon pilkkaamisesta vaan uskonnon harjoittajien
pilkkaamisesta. Onko se eri asia? Ehkä joissakin tapauksissa on, ehkä
joissakin ei. Kun suunnittelimme Shvejkin lukemista, surffailin parikin
tuntia Vatikaanin sivustossa etsien kuuluisaa Indexiä eli kiellettyjen
kirjojen luetteloa. En löytänyt. Mahtaako sitä enää
ollakaan? Jos on, kuvittelen, että Shvejk saattaisi olla listalla.
Shvejk kiinnittää sanankuulijana kenttäpastori Katzin
huomion puoleensa, kun itkee äänekkäästi saarnan aikana.
Kenttäpastori ottaa Shvejkin puhutteluun ja lopputulos on se, että
Shvejkistä tulee pastorin sotilaspalvelija. Mutta ennen kuin niin
pitkälle päästään, on Shvejkin paperit saatava
siirretyksi paikasta toiseen. Siinä sivussa tarkastellaan kysymystä
'paperisodan sotkut' yleisemmin. Tuomioistuinten toiminnasta esitetään
käsityksiä, jotka tuovat mieleen oikeuden jumalattaren miekka
kädessä ja side silmillä. Toinen mieleen juolahdus on pajatso.
Nyt kuitenkin oikeusoppineet kiittelevät kilvan Espoobn käräjäoikeuden
perusteluiden laatua tunnetussa murhaoikeudenkäynnissä.
|
o AJK kotisivu o Shvejk