|
Kas tässä kysymys, jossa tätä filosofian ongelmaa ovat koettaneet käytännönläheisesti ratkaista monet kuulusteluorganisaatiot. Asia voidaan käsittää henkistyneesti ( virsi 484, Totuuden henki johda sinä meitä, Martti Ruuthin suomentama Topeliuksen teksti) tai poliittisesti (naapurimaamme Pravda tai aikanaan Suomessa ilmestynyt Radikaalisen Kansanpuolueen Totuuden Torvi, joka henkilöityi Ernesti Hentuseen). Russell käy läpi moniaita epäonnistuneita määrittely-yrityksiä ja päätyy lopulta totuudelliseen ratkaisuun.
Totuus ja sen vastapooli
Totuuskäsitteen hahmottamisessa näyttelee tärkeää osaa sen vastakohta epätotuus. Liikkeelle lähdetään totuuksia koskevan tiedon vastakohdasta erehdys. Alkuun kuulostaa hieman oudolta tämä suunnittelematon ja tahaton hairahdus, jotensakin valhe tai huijaus olisi tuntunut sopivalta. Tekstin märehtiminen vakuuttaa kyllä Russellin käyttämän termin oikeutuksen. Jonkin käsityksen erheellisyyden todentamiseen ei kuitenkaan löydy täydellisen tyydyttävää vastausta.
Totuuden luonteen paljastamiselle on kolme edellytystä, joista mielenkiintoisin on se, että totuusteorian on sallittava epätotuuden olemassaolo. Tämähän on yhtä jaloa kuin että rikollisen sallitaan käyttää puolustusasianajajaa.
Ristiriidattomuus
Totuuden määrittelyssä on varhemmin käytetty koherenssikäsitettä; tähän erheeseen sortuneita filosofeja ei tosin mainita nimeltä. Russell todistaa, että yhteensopivuus ei käy totuuden merkityksen selitykseksi, mutta sopii usein sen kriteeriksi.
Huolimatta mieltymyksestään matemaattiseen ajatteluun Russell tarjoilee suvereenisti esimerkkitapauksia klassikoiden tuotannosta. Tässä jaksossa Shakespearen näytelmä Ot(h)ello antaa sivukaupalla aineistoa pureskeltavaksi: Rossinin ja Verdin samannimiset, libretoiltaan typistetyt oopperat ovat häntä tuskin innoittaneet. Päähenkilöiden rakkaussuhteiden luulottelut ovat esimerkkeinä monijäsenisistä relaatioista.
Arvostelman lauseenjäsenet
Ainakin kirjan tekijä on tässä vaiheessa saavuttanut kyvyn erottaa totuuden arvostelma epätodesta. Työkaluiksi tarvitaan määritelmiä, joissa huomio kiintyy koulun lauseenjäsennysharjoituksista tuttuihin subjektiin ja objektiin. Ystävämme Hannu Taanila viljelee varsinkin ensin mainittua sanaa sävelradiossaan ja varhemmin päiväkirjoissaan. Desdemonan todellinen ja luuloteltu rakkauselämä selventää näiden termien olemusta. Tällaisella työkalupakilla varustautuneina olemme valmiit kohta askartelemaan luulojen totuuden ja epätotuuden kanssa.
|
o AJK kotisivu
o Russell