|
Tämän jakson avainfilosofi on Platon, joka on onnistunut tunkeutumaan yliaistilliseen maailmaan mystiikan porteille. Hänen ideaoppinsa nostetaan kunniaan, tosin Platonin "idean" tai "muodon" Russell korvaa väärinkäsitysten välttämiseksi termeillä universaali tai yleiskäsite.
Sanaluokat filosofin silmin.
Filosofian kehitykseen Platonin jälkeen Russell ei ole tyytyväinen tällä sektorilla. Pääosa sanaluokista kuuluu yleiskäsitteisiin, mutta Spinozasta lähtien näistä ainakin verbit ja prepositiot on jätetty huomiotta, mitä Russell pitää pahana laiminlyöntinä. Vaikka hairahdunkin varsinaiselta ideaopin valtatieltä, rohkenen miettiä kielemme prepositioiden niukkuuden merkitystä. Kun useat muut kielet ilmaisevat vaikkapa oleskelun Karjalassa etusanoin me käytämme sijamuotoa. Olemmeko me vähemmän yleiskäsitteellisiä kuin muut?
Sielullisuus
Russell käyttää eräässä yhteydessä esimerkkilausetta "Edinburgh on Lontoon pohjoispuolella". Sitten hän pohtii, sisältääkö tämä relaatio mitään sielullista. Tuloksena on lauserakennelma, josta en saa mitään tolkkua. Ja mitä tämä sielullisuus sitten on? Käsitteitä sielu ja sielullisuus ei joko ole määritelty tai olen määritelmät unohtanut. Täytyy palata avausfilosofi Berkeleyn ajatuksiin. Hän katsoi, että esine tai asia on tiettyjä ideoita. Tässä nimenomaisessa esimerkkitapauksessa faarao Ekhnatonin luomassa auringonkehrän palvontakultissa tämä yleiskäsite olisi ollut suoraan Jumalasta pohjoisuuden määräytyessä auringon korkeimman aseman luoman varjon mukaan.
|
o AJK kotisivu
o Russell