|
Nyt pohdinnan pääkohteena on kokemuksen nojalla havaittu kahden ilmiön kytkeytyminen toisiinsa ja tästä huomiosta mahdollisesti seuraava ilmiöparin jatkuvan kytkeytymisen ennustettavuus. Pyritään rakentelemaan jonkinlaisia prinsiippejä. En muista tähän sanaan aiemmin törmänneeni, tarkoittanee jonkinlaista periaatetta, joka näyttääkin esiintyvän seuraavan luvun otsikossa. Kun käsite prinsiippi näyttää olevan tärkeätyökalu, olisin kaivannut moitteettoman prinsiipin olemuksen määrittelyä. Esimerkit ovat nyt verevämpiä kuin tuo iänikuinen pöytä: aurinko, eläinten ruokkiminen, kananpojan nitistäminen, kahdenväriset joutsenet, jotka kylläkin kuuluvat eri lajeihin.
Tulevaisuuksien laaja oppimäärä
Russell tekee huiman oivalluksen: menneisyyskin on ollut tulevaisuutta. Auttaakohan tämä tulevaisuuden ennustamisessa eli toistaako tuleva tulevaisuus menneen tulevaisuuden säännönmukaisuuksia. Tutkimuksen kannalta hedelmällisintä olisi selvittää näiden rajapinnan, siis väläyksenomaisen nykyhetken tapahtumien syitä, niihin vaikuttavia tekijöitä ja ilmiöparien riippuvuutta toisistaan. Ehkä huomattaisiin useampienkin ilmiöiden kytkeytyvän toisiinsa.
Induktion kaksiosaiset prinsiipit
Russell rakentaa induktioprinsiipin ensin yksittäistä tapausta varten ja sitten laventaa sen yleiselle tasolle. Nyt jää hetkeksi epäselvyys filosofin tarkoitusperistä. Ehkä hän haluaa paaluttaa todistuskelvottoman induktion prinsiipin filosofiansa perustuslaiksi. Toinen mahdollisuus on se, ett hän haluaa riistää siltä aksiooman arvon. Selvinnee jatkossa.
|