Pihlanto Pirjopäivi 
15 Epävarmuuden ylistys

Filosofia pyrkii tietoon.

Tieto, johon filosofia pyrkii, antaa ykseyden ja järjestelmän tieteiden kokonaisuudelle ja on tulos vakaumuksiemme, ennakkoluulojemme ja uskomustemme perusteiden kriittisestä tutkimisesta. Kirjoittaja toteaa, että filosofialla ei ole ollut erityisen suurta menestystä yrityksissä antaa selviä vastauksia kysymyksiinsä. Edellä tässä samassa kappaleessa todetaan , että filosofian tutkimuksen hyödyllisyys onkin sellaista hyödyllisyyttä, joka suoraan hyödytää filosofian tutkijaa. Ja vaikka toivo löytää vastaus filosofian kysymyksiin olisi kuinka vähäinen tahansa, filosofian tehtävä on jatkaa näiden kysymysten esittämistä. 

Tässä jaksossa kirjoituksen sävy saa välillä hiukan holhoavia, mutta enimmäkseen urhean yleviä piirteitä: "Ihminen, jolla ei ole tuntumaa filosofiaan, kulkee läpi elämänsä vangittuna ennakkoluuloihin, jotka ovat peräisin terveestä järjestä, hänen aikakautensa tai kansansa tavanomaisista uskomuksista ja vakaumuksista, jotka ovat kehtittyneet hänen mielessään ilman hänen harkitsevan järkensä myötävaikutusta ja hyväksymistä. Sellaiselle ihmiselle maailma käy helposti tietyksi, äärelliseksi, itsestään selväksi..". 
 
 

Itsestään selvyyden houkutus

Myönnänkin auliisti tuntevani taipumuksen tämänkaltaiseen ajatteluun tai itse asiassa kai pitäisikin sanoa ajattelemattomuuteen. Uskon, että se on hyvin yleinen ihmisten keskuudessa. Nykyisin esim. aikakausi- ja sanomalehdissä tavanomainen ongelman lähestymistapa tilastojen kautta kertoa, mitä suuret ikäluokat nyt tekevät, miten nuoriso suhtautuu huumeisiin, miten noperusrajoitukset ovat vaikuttaneet onnettomuustilastoihin jne ovat yksi keino tehdä elämästä hallittava, maailmasta äärellinen ja itsestään selvä. Toisaalta tämä tapa käsitellä ilmiöitä on minusta , en voi kirjoittaa sitä adjektiivia, joka ensimäiseksi tuli mieleeni, tyydyn siis huomattavasti lievempään, tylsä. Se tekee ihmisen ainutkertaisesta elämästä tilastoyksikön ja ihmisestä vastuuttoman laumaeläimen, ja todellakin maailman itsestään selväksi, paikaksi, "jossa oudot mahdolisuudet saavat osakseen halveksivan hylkäämisen." 
 
 

Palkintona vapaus

Mutta vaikka halukkaasti toivon, että elämä olisi itsestään selvää ja maailma äärellinen, tiedän sisimmässäni että näin ei ole, ja epävarmuus kalvaa sisintä. Tyttäreni monivuotinen hoitaja, jota kutsuin Maija Poppaseksi, huokaisi kerran:"kyllä elämä on niin vaikeaa, että hyvä on, jos siitä kunnialla selvitään!". Hän oli asettanut elämälleen päämäärän, jonka katsoi juuri ja juuri mahdolliseksi, mutta riittävän vaikeaksi muodostaakseen arvokkaan tavoitteen. Mitään itsestään selvää ei tässä tavoitteessa ollut. 

Russel kuitenkin lupaa filosofian tutkijalle epävarmuuden lisäksi vapauden! Vapaudumme vaistonvaraisten intressien piirityksestä ja hellittämättömän halun ja voimattoman tahdon välisestä taistelusta. Mieleen tulee vuorisaarnan henki, kun kohtaa Russelin tekstin "Kaikki tiedon hankkiminen on oman itsen laajentamista, mutta tämä saavutetaan parhaiten, kun sitä ei suoraan tavoitella." 
 

Filosofisen kontemplaation vaikutus tekojen ja tunteiden maailmassa 

Russel väittää, että filofisen kontemplaation synnyttämä puolueettomuus heijastuu myös tekojen ja tunteiden maailmaan. Luvun viimeinen lause sielun kasvusta ja yhteydestä maailmankaikkeuteen tuo mieleen suuret itämaiset uskonnot. Filosofian arvon puolustus saa lukijan toivomaan, että yhä useampi harrastaisi filosofista kontemplaatiota, jokaisessa sukupolvessa, sillä ihmisten aiheuttamat ongelmat toistuvat sukupolvesta toiseen.

 

Palautetta 

Asko Korpela: Kiitos upeasta ylistyksestä

Asko:  Tämä sattuu nilkkaan sikäli, että minähän olen julistanut sattuman Jumalakseni ja tilastollisen todennäköisyyden uskonnokseni. Ja kuten kerrot, niin näyttää tehneen myös media ja sitä kautta hallitsee maailmaa. Tässä kyllä tullaan oppiriitaan, sillä en voi sietää niitä päivittäisiä tiedonmuruja, joita meille kuvailemallasi tavalla tarjoillaan. Ne ovat useimmiten todisteita asiassa: vale, emävale, tilasto. Se ei ole niin helppoa. Asiat eivät tule sillä selviksi, että kysytään tuhannelta ja lasketaan vastaukset ja vielä muka sivistyneesti ilmoitetaan tavanomainen 2 prosenttiyksikön virhemarginaali. Jos samasta asiasta kysyttäisin vähän toisin, saataisiin toisenlainen totuus. Pelkät numerot eivät riitä, filosofiaa pitäisi liittää tällaiseen tietoon!
 

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050215 (20050215) o  o AJK kotisivu o Russell