13 Miten voimme tietää, mikä on totta ja mikä epätotta
"Kun se, mitä uskomme, on totta, saattaisi otaksua, että olemme saavuttaneet tietoa siitä, mitä uskomme" kirjoittaa Russel ja vähän myöhemmin tulee siihen päätelmään, ettei tosi luulo kuitenkaan ole tietoa, kun se on johdettu väärästä luulosta. Tämä tuo mieleeni arkisia tilanteita työstäni: usea jäsen saattaa päätyä esim. hylkäämään valituksen, mutta aivan eri perusteilla. Nouseekin kysymys, onko mikään perusteista oikea, tai onko jokin perusteista oikeampi kuin jokin toinen! Tiedon laadun arvioinnissa vaaditaan, että premissimme ovat tosia ja että tunnemme ne. Tästä ajattelu johtuu erottamaan johdetun tiedon ja intuitiivisen tiedon. Seuraavalla sivulla päädymme siihen, että johdettua tietoa on kaikki, mikä on intuitiivisen tiedon tulosta. Intuitiivisesti hyväksyn tämän väittämän. Samoin seuraavan: kun luulo on tosi, on olemassa vastaava tosiseikka. Päädytään jaoittelemaan tosiseikasta saatu tieto kahdella tavalla, joko arvostelmasta tai tuntemisesta.
Yksilö löytyyTuttuuteen perustuva tosiseikan tunteminen on mahdollista vain, jos tämä seikka todella on olemassa. Ensin mainittu eli arvostelmaan (luuloon) perustuva, on yhtä mahdollisesti erheellinen kuin tosikin. Arvostelmaan (luuloon) perustuva tieto antaa osat ja relaatiot erikseen, kun taas tuttuuteen perustuva tieto antaa kompleksisen kokonaisuuden. Totuus o itsestään selvä, kun meille on tuttu tosiseikka, joka vastaa totuutta. Päädytään siihen, että on olemassa vain yksi henkilö, jolle tosiseikat ja aistinsisältöjä koskevat tosiseikat voivat olla tietyllä tavalla itsestään selviä, koska ne ovat yksityisiä. Toisaalta yleiskäsitteitä koskevat faktat eivät ole edellä kuvatulla tavalla yksityisiä. Niinpä jos tunnemme tuttuuden perusteella tosiseikan, joka koostuu tietyistä osista tietyssa relaatiossa, totuus näiden osien keskinäisistä relaatioista on edellä lausuttu totuutta vastaava tosiseikka, ja tällöin arvostelman näiden osien keskinäisestä relaatiosta täytyy olla tosi. Arvostelmissa saattaa näissäkin tilanteissa olla virhepäätelmiä, jos arvostelma, jonka uskotaan vastaavan tosiseikkaa, ei todellisuudessa vastaa tuota tosiseikkaa. Tässä kohdin on mielestäni jouduttu toistamaan jo aikaisemmin lausuttua, eli totuus on tavoitettu, jos meille on tuttu tosiseikka, joka vastaa todellisuutta.
Todennäköisyyden asteitaPaha tapani on aina yrittää tavoittaa yksilö tekstin takaa. Niinpä johduin ajattelemaan, että parissa edellisessä kappaleessa saman toistaminen kuvastaa sitä innoituksen tunnetta, joka kirjoittajan on vallannut, kun hän pääsee itselleen haastavalle alueelle: itsestäänselvyyden laji, joka kuuluu arvostelmiin ja jota ei ole johdettu tosiseikan havaitsemisesta. Ääntä ja väriä esimerkkinä käyttäen päädytään itsestäänselvyyden asteikkoon, jolla korkeammat asteet ovat luotettavimpia kuin alemmat. Lukijan on vaikea innostua tästä havainnosta yhtä paljo kuin kirjoittajan, ehkä sen sen vuoksi, että asia vaikuttaa, niinpä niin, itsestäänselvyydeltä.
Mielipiteistä filosofisiin hypoteeseihinSuurin osa siitä, mitä tavallisesti käy tiedosta, onkin enemmän tai vähemmän todennäköinen mielipide. Todennäköisten mielipiteiden kokonaisuus tulee todennäköisemmäksi kuin mikään niistä olisi erikseen, jos ne ovat keskenään koherentteja. Tämä kappale on mielestäni kiintoisa siinä suhteessa, että se päästää taas yksilön esiin: jotta olisi mielipide, täytyy olla mieli, jossa se syntyy. Ikäänkuin häveten moista hentomielisyyttä kirjoittaja kuitenkin heittää taas kentälle mielipiteiden joukon, jotta päästään käsittelemään filosofisia aaterakennelmia ja hypoteeseja. Viimeisessä virkkeessä suomentaja on torkahtanut: .."pelkkä todennäköisyys mielipiteen järjestäminen ei koskaan itsessään muuta sitä epäilemättömäksi tiedoksi." Englanninkielisessä tekstissä :"Thus the mere organization of propable opinion will never, by itself, transform into indubitable knowledge" . Tätä väitettä kukaan todennäköisesti ei vastustakaan.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050131 (20050131)
o 
o AJK kotisivu
o Russell