Pihlanto Pirjopäivi 
12 Käsitteellistä sekaannusta

Väite, ettei ole olemassa mitään positiivista mielen tilaa, jota voidaan kuvata erheelliseksi tiedoksi olioista tai asioista, vaikuttaa minusta oudolta. Selitykseksi voisi jälleen kerran tarjota kielellistä sisällön yhteensopimattomuutta, mutta hylkään sen tällä kertaa. Tekstin synnyttämä "filosofian ongelma" on osittain siinä, että sanoilla on arkikielessä tässä tekstissä käytettyä laajempi merkitys . Erheellinen tieto olioista tai asioista voi minusta vallita mielessä monellakin tavalla. 

Mutta eteenpäin:" itse tuttuus ei voi olla petollista" Se on toteamus, jonka ymmärrän ja hyväksyn, samoin kuin sen, että tuttuuden perusteella voimme tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. 
 
 

Totuusteorian kolme edellytystä

Totuuden luonne sallii epätotuuden. Pelkän aineen maailmassa ei ole totuutta tai epätotuutta, totuus on käsityksen ominaisuus. Käsityksen totuus riippuu jostakin itse käsityksen ulkopuolella olevasta. 

Tässä käy ilmi, että kirjoittaja ei tarkoita totuudella tosiasiaa, faktaa, vaan käsitystä totuudesta. Tämä käsitys totuudesta on ilmiö, johon törmää lähes aina todistajien kuulustelussa.! 
 
 

Ristiriidattomuudesta

Totuuden määritelmä, jonka mukaan totuus ei olisi relaatiossa mihinkään käsityksemme ulkopuolella olevaan, koherenssin eli ristiriidattomuuden teoria saa hylkäystuomion. Tuomiossa käytetään tosin hiukan kyseenalaisia keinoja: odotetaan mielikuvituskirjailijaa, joka loisi meille uuden menneisyyden tai luotamme Calderoniin ja hänen väittämäänsä että elämä on unta. 
 
 

Vastaavuus faktojen kanssa

Vihdoin päästään sellaiseen väittämään, joka on tuttu ja turvallinen. Mutta mitä seuraakaan todistusketjuna: uusi lauseenjäsennysoppi, joka mielestäni ei lainkaan vedä vertoja aikaisemmin oppimalleni! Ilmeisesti se kuitenkin on menestyksellinen menetelmä, kun tulokseksi saadaan, että kompleksinen kokonaisuus on luuloa vastaava fakta ja että tietoisuus ei luo totuutta. Tietoisuus luo van luulon ja luulon tekee todeksi fakta. 

Tässäkin luvussa nousee mieleen ajatus, että kirjoittajan lähtökohta on ollut jokin tiedostavasta yksilöstä riippumaton universaali, ja vähitellen on mukaan täytynyt päästää se havainnoitsija, jolla on epätosia ja tosia käsityksiä, luuloja ja uskomuksia, eli niitä elementtejä, joista ihmiselämä koostuu, mutta jotka tekevät ajattelemisen ja itse elämisen sekamelskaksi niin filosofille kuin ei-filosofillekin.

 

Palautetta 

Asko Korpela: Kampoihin Russellille

Asko: 

"Totuuden luonne sallii epätotuuden. Pelkän aineen maailmassa ei ole totuutta tai epätotuutta, totuus on käsityksen ominaisuus. Käsityksen totuus riippuu jostakin itse käsityksen ulkopuolella olevasta. " Napakka parin sanan tiivistelmä asian ytimestä.

"havainnoitsija, jolla on epätosia ja tosia käsityksiä, luuloja ja uskomuksia, eli niitä elementtejä, joista ihmiselämä koostuu, mutta jotka tekevät ajattelemisen ja itse elämisen sekamelskaksi niin filosofille kuin ei-filosofillekin. " Loistava yhteenveto!


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050123 (20050122) o  o AJK kotisivu o Russell