|
Tuttuuden perusteella oppimistamme ilmiöistä esitetään
tässä kuvaus havaittavat kvaliteetit ja Russel toteaa niiden
olevan lähempänä yksilökäsitteitä kuin muiden
yleiskäsitteiden.
Esitys relaatioista päättyy toteamukseen, että yleiskäsitteistä
ja aistinsisällöistä on olemassa välitöntä
tietoa.
Sekä tuttuudesta että relaatioista lausuttu kuvaa mielestäni
sitä, miten ja mitä ihminen oppii.
A priorisen tiedon ongelmasta
Kappaleessa esitetään lause:"Kaikki apriorinen tieto käsittelee
yksinomaan yleiskäsitteiden relaatioita". Tätä lausetta
tai väitettä en voi pitää oikeana oikeastaan missään
muussa suhteessa kuin matemaattisten suureiden maailmassa. Tietenkin käsitellään
ilmiöitä, jotka kirjoittaja on itse määritellyt ja
termein, joiden sisällön kirjoittaja on itse määritellyt
ja niistä lähtökohdista lause on ymmärrettävä
mutta ei yleisenä totuutena.
Seuraavan kerran muutun pelkäksi kysymysmerkiksi lukiessani lausetta
"Täten ero yleisen a priori-lauseen ja empiirisen yleistyksen välillä
ei perustu lauseen merkitykseen vaan sille tarjotun todistuksen luonteeseen.
Tämä kohta on alkuperäisessä tekstissä "Thus the
difference between an a priori general propositon and an empirical generalization
does not come in the meaning of the proposition; it comes in the nature
of the evidence for it" . No eipä se tuosta paljoa kirkastunut! Luulen
kyllä ymmärtäväni lauseen sisällön, joskin
ilmaisun muoto on epäonnistunut. Tässä lienee tarkoitettu,
että a priori tietoa ei tarvitse todistella, siät vastoin empiirinen
tieto perustuu riittävän monen yksittäistaoauksen pohjalta
sntyvälle yleistykselle. Kun mielessäni on syntynyt epäilys
tuon a priori tiedon määritelmästä, en pidä tämän
eron tekemistä kovin tarpeellisena.
Seuraavassa kappaleessa esitetty väite jonka mukaan yleiseen tietoon
voi päästä induktion kautta on mielestäni paljon tarpeellisempi
toteamus kuin seuraavan kappaleen väite, että saatamme tuntea
yleisen lauseen tuntematta ainoatakaan yksittäistapausta. Koska jälkimmäisestä
onkin esitetty vain matematiikan piiriin kuuluva esimerkki, asia ei yleisen
ajattelun tasolla jaksa herättää omaa kiinnostustani ennen
kuin viimeisen virkkeen kohdalla;" Tässä on yleinen lausen, jonka
totuus on kieltämätön ja kuitenkaan tapauksen luonteen tähden
emme voi koskaan antaa siitä yksityistä esimerkkiä, koska
mikä tahansa kaksi lukua, joita vimme ajatella, lause sulkee pois
itsensä perusteella!"
Tietomme lähteet
Luku päättyy kaavioon tietomme rakenteesta tai lähteistä,
kuten kirjailija sanoo. Jos viitsisi piirtää tämän
kaavion, johtopäätökset saattaisivat vaikuttaa selvemmiltä.
Muutoinkin tätä lukua lukiessa tulee mieleen, että alkuperäinen
teksti on ollut pitempi ja tähän on napattu kappale sieltä
toinen täältä, niin sähäkästi päätelmät
syntyvät.
Toisaalta on nostettava hattua kirjoittajan taidolle herättää
kiinnostusta: luvun päätteeksi heitetty lupaus intuitiivisen
tiedon esittelystä ja erheen ongelman käsittelystä saavat
lukijan tarttumaan innolla uuteen lukuun.
|
Palautetta
Asko Korpela: Todistusaineiston
luonne
| Asko: |
"Tämä kohta on alkuperäisessä tekstissä "Thus
the difference between an a priori general propositon and an empirical
generalization does not come in the meaning of the proposition; it comes
in the nature of the evidence for it."" Minä taas pitäisin tätä
koko kappaleen hienoimpana toteamuksena. 'Totuus' on se mikä se on,
mutta se näyttää erilaiselta riippuen siitä miten se
nähdään, rationaalisen päättelyn kautta vai empiirisen
induktion tietä. - Niin, niin, jos koko aprioristinen tieto on vähän
niin ja näin... paitsi matemaattinen. Taidan liittyä seuraan.
"Muutoinkin tätä lukua lukiessa tulee mieleen, että alkuperäinen
teksti on ollut pitempi ja tähän on napattu kappale sieltä
toinen täältä, niin sähäkästi päätelmät
syntyvät." -- Hyvä, hyvä!
|
|