Pihlanto Pirjopäivi
09 Yleiskäsitteiden maailmasta

• A priori-tiedosta ideoiden maailmaan
• Termeillä leikittelyä
• Empiristit vastaan rationalistit 3-1?
• Maestoso
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

A priori-tiedosta ideoiden maailmaan

Edellisen luvun viimeinen osuus, niiden entiteettien ominaisuus, joista Russel sanoo, etteivät ne oikeastaan ole olemassa eli relaatio ja sen luonne on jo aiheuttanut yhden puhelinväittelyn. Minä edustan näkemystä, jonka mukaan koppakuoriaisen ja huoneen välillä on suhde, vaikka sitä ei kukaan olisikaan havainnoimassa, väittelykumppanini taas nimeää minut russelilaiseksi ja edustaa sitä näkemystä, että koppakuoriaisen ja huoneen suhde edellyttää jonkun havaitsemaan tätä asian tilaa.

Kun esitän asian näin: "Jos huoneessa on koppakuoriainen, huoneen ja koppakuoriaisen välillä on suhde" ei mielestäni edellytetä havainnoitsijaa, edellytetään ainoastaan tämä ötökkä ja huone. Väittelyssä pääsin siihen, että nyt lähestytään Platonin ideaoppia ja aivan oikein, tuskin on seuraavaa luku päässyt alkuun, kun Russel tempaisee esille Platonin. Kämmenpohjat hikoavat jännityksestä: Miten käy Platonin, kun Descartes, Berkeley, Hume ja Kant ovat jo "saaneet nenilleen"? Ooh: "..mielestäni se on tähän astisista kaikkein menestyksellisimpiä yrityksiä"!

Termeillä leikittelyä

Russel korvaa Platonin ideat yleiskäsitteellä tai termillä universaali ja aistihavaintojen perusteella saadut tiedot partikulaarikäsitteiksi. Näinhän aina käy, kun alkuperäinen termi korvataan, suutarista tuli jalkinetyöntekijä ja siivoojasta puhdistusteknikko jne!

Seuraavassa kappaleessa pohditaan käsitteitä kieliopin termein. Teksti kuvastaa kirjoittajan omaa äidinkieltä. Jos suomalainen puhuisi prepositioista ja verbeistä, viesti jäisi melko ohueksi. Meillä suomen kielessä asioiden suhteita ilmaistaan verbeillä ja adjektiivien, substantiivien ja pronominien sijamuodoilla.

Empiristit vastaan rationalistit 3-1?

Johdattelu yleiskäsitteeseen on mielestäni ymmärrettävä, ehkä senkin vuoksi, että Platonin ideaoppi on minusta ollut ymmärrettävä. Ottelussa empiristit vastaan rationalistit viimeksi mainitut saavatkin pisteen, koska empiristit hylkäsivät abstraktit ideat. Näin päästään siihen, että yleiskäsitteiden olemassaolo ei ole riippuvainen siitä, ajatteleeko joku niitä. Ne kuuluvat siihen riippumattomaan maailmaan, minkä ajatus käsittää, mutta jota ajatus ei luo. Russel toteaa, että esimerkki ´jonkin pohjoispuolella´ ei ole avaruudessa eikä ajassa, ei aineellinen eikä sielullinen(henkinen?), kuitenkin se on jotakin. (edellisessä luvussa väitettiin, että se ei ole olemassa, mikä sai minut väittämään vastaan, nyt kirjoittaja myöntää, että se on jotakin!)

Matemaatikko Russelin on kuitenkin vielä todistettava, että tällaiset yleiskäsitteet eivät ole sielullisia (henkisiä?) Esille otetaan jäleen Berkeleyn erehdys: samaistaa ajatus ja ajatuksen kohde ja päädytään siihen, että yleiskäsitteet eivät ole ajatuksia vaan ajatuksen kohteita.

Maestoso

Luku päättyy sinfonisen mahtavaan loppunousuun: vertailuun olemisen maailman ja olemassaolon maailman välillä:"..kaikille, jotka rakastavat täydellisyyttä enemmän kuin elämää..." ja toisaalla ".. kaiken, millä on jotakin merkitystä elämässä ja maailmassa...". Päädytään jälleen aprioriseen tietoon.

Palautetta 

Lähetä palautetta!