Pihlanto Pirjopäivi
08 A priori tiedosta

• Kokemus ei voi todistaa a priori- tietoa
• Kuvien kaadossa vuorossa Kant
• Kohti fenomenologiaa?
• Kant: "Kaikki puhdas matematiikka on synteettistä"
• Siis ollako vai eikö olla
• Palautetta
• Asko Korpela: Analyyttinen ja predikaatti
• Lähetä palautetta!

Kokemus ei voi todistaa a priori- tietoa

Edellisessä kappaleessa käsiteltiin a priori- tietoa ja opittiin, että se on loogisesti riippumatonta kokemuksesta siinä mielessä, että kokemus ei voi todistaa sitä. Kaikki olemassaoloa koskeva tieto on hypoteettista ja tieto siitä, mikä on sisäisesti arvokasta, on a priori-tietoa siinä mielessä, että sitä ei voi todistaa eikä kumota kokemukseen vetoamalla.

Kuvien kaadossa vuorossa Kant

Tässä luvussa käydään käsiksi Kantiin. Ennen häntä katsottiin yleisesti että kaiken a priori-tiedon täytyi olla analyyttistä.(Tässä termille analyyttinen annetaan oma merkityksensä). Tässä kohdin suomennoksen sanavalinto vaivaa, englanninkielisessä tekstissä sanotaan " of which one is singled out to be asserted of it." Predicate tulee vasta myöhemmässä lauseessa ja kyseenalaista minusta on tarkoittaako se siinäkään predikaattia, mieluummin predikatiivia.

Humen ajatusten "ahdistamana" Kant ryhtyi pohtimaan a priori- tiedon ominaisuuksia ja päätyi siihen, että vaikka puhdas matematiikka on a priori, se ei ole analyyttistä vaan synteettistä.

Tiedon luonteen ongelma johtuu siitä, että empiiriset yleistykset ovat yleistä tietoa ja kokemukset ovat yksityisiä. Russelin lyhyt kuvaus Kantin tavasta ratkaista tämä ongelma on se, että kokemus koostuu kokijasta ja kokemuksen kohteesta ja mikään ei voi tunkeutua kokemukseemme saamatta niitä erityispiirteitä, jotka meidän a priori-tietomme todistaa sillä olevan.

Kohti fenomenologiaa?

Tästä kokemuksesta muodostuu ilmiö, phenomenon. Se on siis olion ja kokijan yhteistuote. Emme kuitenkaan voi tietää mitään oliosta sinänsä tai siitä, mikä ei ole todellinen tai mahdollinen kokemukemme kohde. Näin siis Kant.

Kant: "Kaikki puhdas matematiikka on synteettistä"

Russel "rusikoi" tämän ajatuskulun, joka kyllä minusta tuntuu hyvin vakuuttavalat. Mutta ilmeisesti Russelin matemaatikko-minä ei tyydy näin subjektiiviseen käsitykseen, vaan hän etsii selitystä varmuudelle siitä, että tosiasioiden on oltava yhtäpitäviä logiikan ja aritmetiikan kanssa. Russelin todistelu tässä kohdin on vaikeaselkoinen, mutta johtopäätös on, että Kantin määrittely rajoittaa Russelin käsityksen mukaan liikaa a priori-lauseiden alaa.

Siis ollako vai eikö olla

Russelin oman pohdinnan tulos on, ett a priori-tietomme näyttää koskevan sellaisia ilmiöitä, jotka eivät ole olemassa ja joita hän kutsuu entiteeteiksi, esimerkkinä ominaisuudet ja relaatiot. Ilmeisesti tässä olemassa olo ymmärretään varsin suppeasti, sillä omassa kieliopissani myös ominaisuudet ja relaatiot ovat olemassa! Kant saa jälleen kyytiä siitä ajatuksesta, että asioilla ei sinänsä ole relaatioita vaan että relaatiot ovat mielemme aikaansaannoksia. Ja esimerkkinä nyt huoneessa oleva kovakuoriainen, joka ei tiedä olevansa yhtään missään, mutta jolla selvästi on huoneen suhteen relaatio.

Näistä esimerkeistä ja vastaväitteistä syntyy epäily, että eri ajattelijat käyttävät käsitettä relaatio käytetään tässä osittain eri tavoin. Russelin mielestä relaatio ei oikeastaan ole olemassakaan ja hän myöntää, ettei kovakuoriainen tiedä siitä mitään. Huone ja kovakuoriainen ovat olemassa toisistaan riippumatta. Kantin seuraajat pitävät kovakuoriaisen ja huoneen relaatiota havainnoitsijan mielen liikkeenä. Onko sitä siis heidänkään mielestä olemassa vai onko se heidän mielestään samalla tavoin olemassa kuin Russelin, joka sanoo että relaatio, vaikka ei ole olemassa, on voimassa??!!

Palautetta 

Asko Korpela: Analyyttinen ja predikaatti

Lähetä palautetta!