04 Piispa pinteessä
Asian vierestäAloittaakseni aivan asian vierestä: Berkeleylla, irlantilaisella piispalla, on voinut aikanaan olla aivan omia motiiveja todistellessaan kaiken havaitun olevan henkistä. Hänelle on ehkä kuunnellessaan jonkun tappelussa ryvettyneen, viskiltä haisevan syntisäkin rippiä tuonut suurta lohtua tuumailla, että siinäkin on Jumalan ajatus.Ensi lukemalta tämä kappale tuntui ensimmäisen luvun
kertaukselta, mutta mietittyäni asiaa uudelleen totesin päässeemme
aimo harppauksen eteenpäin. Ensimmäisessä luvussa ei ollut
varmuutta juuri minkään olemassaolosta ja nyt jo puukin saa henkiset
ulottuvuudet.
Berkeleyn virheMyönnettäköön, että Berkeley on tehnyt virheen, jos hän on samaistanut teon ja sen kohteen, mutta teologiassa se lienee ymmärrettävää. Kaiken kaikkiaan tässä kohdin lähestytään psykologiaa.Kiinan keisariOn tunnustettava, että Russelin esittämät havainnollistukset saavat minut hyvälle tuulelle: Kun pohdittiin kissan häviämistä sen joutuessa tarkkailukenttämme ulkopuolelle, ajattelin, että on korkea aika ottaa yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen ja Kiinan keisarin kohdalla uskon epäröimättä että ei pidä paikkaansa väite, ettemme voi sanoa minkään sellaisen olevan olemassa, mitä emme tunne. Tästä ovat iltapäivälehtien lööpit vääjäämättömänä todisteena. Matin, Mervin, Jonnan, Jannen, Janin, Jarin, Krissen jne elämävaiheet ovat lööppien perusteella kaikkien tiedossa enkä minä ainakaan tunne ainoatakaan näistä henkilöista tai tapahtumista.NegaatioistaTässä luvussa on jälleen loistava esimerkki siitä, miten Russel käyttää negaatioita:"There is no reason why I should not know of the existence of something with which nobody is acquainted." Moisella varmuudella ei julisteta minkään olemassaoloa! Toisaalta, mitä enemmän negaatioita jonkin ilmiön kohdalla löytyy, sitä kapeammaksi käy epävarmuuden, ei-tuttuuden alue. Arkityössäni, päätösten perustelemisessa, negaatioiden käyttöön on suurta houkutusta ja pitkät perinteet. Koska moderni viestintäideologia puolestaan korostaa sitä, että viesti ei mene täsmällisenä perille negaatioiden kautta, olemme yrittäneet harjaannuttaa itseämme pois niiden käytöstä. Tässä lienee selitys sille, miksi niin innokkaasti tartun tämän kaltaisiin ilmaisuihin.Missä on filosofian tytär?Viimeinen kappale on mielenkiintoinen. Johdattaen seuraavaan lukuun se kysyy minkälaista tuntemista saavutetaan tuttuuden kautta ja minkälaista taas kuvailun kautta. Itse kysyisin tässä, estääkö tuttuus minua saamasta oikeaa tietoa asiasta/esineestä.Russel käyttää oivaltavasti muiden tieteen saavutuksia, fysiikkaa ja tässä psykologiaa, esittäessään ikiaikaisia filosofisia kysymyksiä ja erityisesti vastatessaan niihin. Joskin jossain kohdin ihmetyttää hyppäys täydellisestä epävarmuudesta vankkaan varmuuteen, on myönnettävä, että tekstissä esitettyjä epävarmuuksia (Onko pöytä olemassa, missä kissa, puu on vain Jumalan ajatus) en ole koskaan kokenut ja sen vuoksi vakuuttuminen tietyistä aistihavaintoihin perustuvista seikoista on helppoa ja jopa järkevää, sanoisin, jos käsite 'järkevä' kuuluisi filosofian probleemien maailmaan. Joku on lausahtanut (Berkeley?) että teologia on filosofian tytär. Russelia lukiessa havaitsee, että näitä tyttäriä on useampia.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Berkeleyn tapaan
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20041124 (20041124) o 
o AJK kotisivu o Russell