|
Ensimmäisen luvun
luin illalla
Ensimmäisen luvun luin illalla muotinäytöksen(sic!) jälkeen.
Edellinen lukemani filosofinen teos, Heideggerin "silleen jättäminen",
rakensi minuun epäilyn, että tätä kirjallisuuden lajia
täytyy lähestyä kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, mutta
Russelin teksti on todella selkeää, kuten Asko vakuutti. Filosofisen
epäilevässä mielentilassa tarkistin vielä kirjastosta
saamastamme suomenkielisestä laitoksesta, miten kääntäjä
Pellervo Oksala oli tekstin ymmärtänyt ja joitakin synonyymi-
ja lauserakennevalintoja lukuunottamatta olin päätynyt samaan
ymmärryksen tilaan kuin Oksala.
On tietysti mahdollista, että muotinäytöksen virkistämin
aistein lukeminenkin oli hauskempaa.
Russel lopettaa ensimmäisen luvun toteamalla, että filosofian
tehtävänä ei niinkään ole oikeiden vastausten
löytäminen kuin oikeiden kysymysten esittäminen. Tämä
ilmeisesti havahdutti minut muistelemaan, mitä Konsta Pylkkänen
mietiskelee Huovisen uusimmassa teoksessa:"... vanhalla kannolla haapapuun
alla. Hän koettaisi ymmärtää mitä lipisevällä
haavanlehvistöllä on sanomista."
Samaan havaintopiiriin kuulunee tämän aamun Hesarista bongaamani
lauseet: "Lasse J.Laineen mukaan moni vaaleakiitäjä on saatettu
kuitata tervapääskynä.- Lintuharrastajan onkin aina syytä
epäillä kaikkea, hän huomauttaa."
|
o AJK kotisivu o Russell