14 Filosofian rajat löytyvät
Russell Hegelin kimpussaArvioidessaan filosofian rajoja Russell näyttäisi vähän vetävän hieman takaisinpäin. Ainakin minulle jäi se vaikutelma, että aikaisemmissa jaksoissa hänellä olisi ollut korkeampi käsitys filosofian merkityksestä, kuin tässä loppuarvioinnissa. Ainakin hän panee järjestykseen alan klassikoista erityisesti Hegelin. Olen tässä samaa mieltä kuin Russell, sillä Hegelin projekti oli aivan liian kunnianhimoinen ja sellaisena utopistinenkin. Hegelin lopputulos on R:n mukaan seuraava: "Absoluuttinen todellisuus muodostaa yhden ainoan harmonisen järjestelmän, joka ei ole avaruudessa eikä ajassa eikä ole vähimmässäkään määrin epätäydellinen vaan täysin rationaalinen ja henkinen". No, toisaalta tämä on niin yleinen, että ehkä nykyfyysikoiden maailmankäsitys voisi siihen jotenkin sopia? Askarruttamaan jäävät kuitenkin Hegelin termit "rationaalinen" ja "henkinen", jotka vaikuttavat hieman huonosti yhteen sopivilta. Russell siis kuitenkin murentaa tämän määritelmän.
Russell löytää situationaalisuudenTässä puuhassaan Russell tulee todenneeksi: "ihmisen luonto koostuu hänen muistoistaan ja muusta tiedostaan, rakkaudestaan, vihastaan jne.; mutta ilman kohteita, jotka hän tuntee, joita hän rakastaa tai vihaa, hän ei voisi olla se mikä on. Hän on oleellisesti ja ilmeisesti fragmentti…". Puuttumatta siihen, miten R. käyttää tätä argumenttina Hegeliä vastaan totean vain sen, että tässä hän näyttää puhuvan ihmisen situationaalisuudesta!
Odottavan aika on pitkäRussell kumoaa myös Kantin ja hänen hengenheimolaistensa näkemyksen, että aika ja avaruus ovat mahdottomia ja että ne ovat pelkästään subjektiivisia. En väitä vastaan, mutta totean, että kyllä ajassa (ajan kulumisessa) on jotakin subjektiivistakin: "odottavan aika on pitkä". Ihminen on kehitellyt erilaisia keinoja mitata ajan kulumista (kalenteri ja kello). Ilman näitä länsimainen yhteiskunta tuntemassamme muodossa ei olisi mahdollinen.
Vain filosofiako kriittinen?Russell päätyy siihen, että filosofinen tieto ei eroa mitenkään olennaisesti tieteellisestä tiedosta. Yksi ero sentään löytyy: kriittisyys. En ole tästä niin vakuuttunut, sillä kyllä hyvän tieteen ominaisuus on kriittisyys vallitsevia uskomuksia kohtaan. Lienee olemassa niin kritiikitöntä tiedettä kuin filosofiaakin. Samassa veneessä ollaan ja se johtuu juuri siitä, että kumpaakin harrastavat ihmiset (eivät yli-ihmiset). Russell torjuu repivän kritiikin, skeptisyyden kaikkea kohtaan. Selvä se, tolkku täytyy olla kriittisyydessäkin. Lopuksi Russell vielä myöntää erehtymisen mahdollisuuden tarkassa filosofisessa punnitsemisessakin - ihmisethän ovat erehtyväisiä. Filosofia pyrkii kuitenkin vähentämään erehtymisen riskiä. Niin tekee kyllä tiedekin ja myös terve arkipäivän harkinta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050202 (20050202)
o 
o AJK kotisivu
o Russell