Pihlanto Pekka
11 Kaksi intuition lajia

• Aritmetiikka johtotähtenä
• Todennäköisyydet ja elämänkokemus
• Mikä on "hyvää"?
• Muisti ja maailmankuvan merkitykset
• "Toisen lajin intuitio"
• Palautetta
• Asko Korpela: Todennäköisyys
• Lähetä palautetta!

Aritmetiikka johtotähtenä

Russell löytäisi mielellään prinsiippejä, joista intuitiivinen käsitys on siististi johdettavissa. Hän näyttää ottavan aritmetiikan johtotähdeksi tavallista ihmiselämää analysoidessaan - vai tekeekö hän sitä? Elämä ei ole matematiikkaa, vaikka joku viisas niin sanoikin.

Todennäköisyydet ja elämänkokemus

Esimerkiksi perusteet sille, että ruoka, jota aiomme syödä, ei osoittaudu myrkylliseksi, voidaan todella esittää induktion kautta, kuten Russell sanoo. Muotoilisin asian niin, että olemme syöneet samaa ruokaa ja samassa paikassa niin monta kertaa saamatta myrkytystä, että voimme pitää riittävän todennäköisenä, että emme saa myrkytystä nytkään. Tässä voitaisiin siis käyttää sekä todennäköisyyden että elämänkokemuksen käsitteitä. Ymmärtääkseni me arvioimme ennen toimintaa - paljolti aivan automaattisesti, intuitiivisesti - sen seurausten todennäköisyyksiä. Todennäköisyydet ovat tietysti subjektiivisia. Mietimme myös kustannuksia ("vaivaa"), jotka syntyisivät, jos pyrkisimme joillakin toimenpiteillä varmistamaan intuitiivisen tiedon oikeellisuuden. Riippuu osaltaan ihmisen luonteesta, miten suuren todennäköisyyden hän vaatii vaikkapa ruuan myrkyttömyydelle. Toinen voi ostaa kananjalan itämaisesta katukeittiöstä ja syödä sen hyvällä ruokahalulla. Toinen taas torjuisi tällaisen holtittomuuden kauhistuneena.

Mikä on "hyvää"?

Eettinen prinsiippi "meidän tulee pyrkiä siihen, mikä on hyvää" on itsestään selvyys joillekin, mutta monille tai useimmille se riippuu tilanteesta, kyseisen hyvän luonteesta ja hyvän saajasta. Eettiset ja muutkin prinsiipit on käsittääkseni tavalla tai toisella opittava. On myös oltava luonteenlujuutta niiden noudattamiseksi. Pitää lisäksi muistaa, että se mikä on hyvää, on osittain kulttuurisidonnainen asia.

Muisti ja maailmankuvan merkitykset

Russell analysoi muistin problematiikkaa. Se vaikuttaa minusta hyvin monimutkaiselta. Jos määrittelemme muistin holistisen ihmiskäsityksen tapaan niin, että se on maailmankuvassamme olevia merkityksiä, jotka koskevat situaatiossamme havaitsemiamme objekteja, niin suurempaa filosofointia muistin luonteesta suhteessa havaittuun ei ainakaan arkipäivän tarpeita ajatellen tarvita. Nämä merkitykset, joita voidaan sanoa muistiksi, ovat tietysti subjektiivisia, ne voivat "haalistua" ja kokonaan unohtuakin. Muisti on siis "petollinen" kuten Russell toteaa. Merkitykset ovat kuvia tai käsitteitä tajunnassamme. Ne merkitsevät meille havaintomme ja muistimme "kohdetta", joka on tai oli "siellä jossakin" eli situaatiossamme. Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Se mitä Russell toteaa muistin epäluotettavuudesta on minusta aivan järkeenkäypää.

"Toisen lajin intuitio"

Russell ei puhu mitään siitä intuitiosta, joka tarkoittaa äkkiä syntyvää uutta oivallusta. Rauhala käyttää tästä termiä "toisen lajin intuitio". Russellin käsittelemä on sitä "ensimmäistä lajia". Tieteen historiassa on paljonkin esimerkkejä tapauksista, joissa idea syntyy ilman selkeää loogista ja tietoista ajatteluprosessia. Tällaisen oivalluksen taustalla täytyy kuitenkin olla määrätietoista ajatustyötä ja informaation keräämistä. Näin hankitut tiedot vain yhdistyvät tajunnassa yllättävällä tavalla ja "lamppu syttyy" - joskus esimerkiksi ihmisen juuri herättyä unesta.

Palautetta 

Asko Korpela: Todennäköisyys

Lähetä palautetta!