Pihlanto Pekka
09 Ihmeellisiä olioita nuo ideat

• Platonin ideat "ikuisesti häviämättömiä"?
• Russell konkretisoi ihmistajunnan luomuksia
• Kaipaisin ihmiskeskeisempää filosofiaa
• Russellin yleiskäsitekanta tuo mieleen meemivillityksen
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Platonin ideat "ikuisesti häviämättömiä"?

Nyt lähdetään liikkeelle Platonin ideaopista. Russell kutsuu Platonin "ideoita" yleiskäsitteiksi. Esimerkiksi "valkoisuus", siis valkoisen "puhdas olemus", on tällainen käsite - silloin kun sitä ei tarkastella jonkin erityisen kohteen ominaisuutena. Russell tähdentää heti, että idean (yleiskäsitteen) ei pidä olettaa olevan olemassa tietoisuudessa, vaikka tietoisuus voi käsittää ne. Kirjoitin heti marginaaliin: Miksei? Mutta Russellin mukaan idea on "ikuisesti oma itsensä, muuttumaton ja häviämätön".

Russell konkretisoi ihmistajunnan luomuksia

Edellä sanotussa palataan jälleen viime jakson koppakuoriaisteemaan. Minun on vielä vaikeampi sulattaa yleiskäsitteen olemassaoloa itsenäisenä, havaitsijasta riippumattomana, kuin koppakuoriaisen relaatiota huoneeseen. Mielestäni Russell konkretisoi sellaista, minkä ihmiset ovat tajunnoissaan luoneet - "valkoinen" on jotakin, minkä ihmissilmä rekisteröi tietyn "näköiseksi", ja kielen (sanan) avulla tämä kokemus on saatu kyseiseen kulttuuripiiriin kuuluville yhteiseksi. Jos ihmiset häviäisivät tai muutoin lakkaisivat havainnoimasta valkoisia esineitä, esineet tietysti yleensä jatkaisivat olemassaoloaan sellaisenaan ("valkoisina"), mutta Russellin mukaan myös "valkoisuus" pysyisi "olemassa" kaikkia valkoisiksi sanottuja esineitä yhdistävänä yleiskäsitteenä ikuisesti. Samoin kai Russellin mielestä kävisi, vaikka valkoiset esineet ja kohteet häviäisivät ihmisten kokemispiiristä kokonaan. Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta kysyn vain: Mitä mieltä tässä yleiskäsitteen ikuisuudessa on?

Kaipaisin ihmiskeskeisempää filosofiaa

Pidänkin Russellin filosofiaa liian luonnontieteellisenä - hänen matemaattinen taustansa näkyy mielestäni hänen asennoitumisessaan. Itse kannattaisin selvemmin ihmis- ja sosiaaliskeskeistä filosofiaa, jossa ihmisten toiminta olisi keskeisellä sijalla siihen tapaan kuin edellisessä kappaleessa ja aikaisemmissa jaksoissa olen argumentoinutkin: käsitteet ovat olemassa ihmisille ja ne pysyvät niin kauan kuin ihmiset niitä käyttävät - uusintavat, kuten sosiologit sanoisivat.

Russellin yleiskäsitekanta tuo mieleen meemivillityksen

Palatakseni vielä tuohon "olioiden ikuisuusongelmaan", se tuo mieleeni meemin käsitteen, joka villitsi kansaa muutama vuosi sitten. Meemejä eli kulttuurigeenejä ovat esimerkiksi kielen sanat, kertomukset, taidot, tavat, laulut ja pelit, joita ihminen osaa. Ne saattavat levitä kulovalkean tavoin yksilöltä toiselle. Meemien sanottiin sijaitsevan ihmisten aivoissa, mutta niitä voidaan myös tallentaa mm. kirjoihin ja tietokoneen muistiin. Meemi on mielestäni luonnontieteellisen maailmankatsomuksen mekanistinen tuote. Se mekanisoi ihmisen ajattelun ja tekee ihmisestä vain meemien kasvualustan - sellaisen ne siis sentään tarvitsevat, eivätkä voi elää "ikuisesti" ilman ihmisiä. Meemien "itsenäistämisessä" mentiin jopa niin pitkälle, että niiden väitettiin taistelevan elintilasta ja sanottiin voittajameemien rakentavan ympärilleen yhteiskunnallisen instituution, joka huolehtii niiden säilymisestä. Kuitenkin meemit ovat vain käsitteitä, merkityksiä - esimerkiksi suosittu iskelmä tai sanontatapa - joita ihmiset välittä vät toisilleen, ei sen enempää. Samaan tapaan näen myös yleiskäsitteet ihmisten keksiminä maailman kokemisen ja ihmisten välisen kommunikoinnin apuvälineinä. Yleiskäsitteiden olemassaolon oikeutus on juuri siinä, että ne realisoituvat ihmisten tajunnoissa. Niiden ihmisestä riippumattoman, ja varsinkin ikuisen, olemassaolon korostaminen on mielestäni joutavaa saivartelua.

Palautetta 

Lähetä palautetta!