08 Immanuelilla ei ole kanttia?
Onko huono runoilija mikään runoilija?Russell ruotii muun muassa Immanuel Kantin käsityksiä apriorisesta tiedosta. Kantin aikana kaikki tällainen tieto ymmärrettiin "analyyttiseksi" eli tyyliin: "Kaljupäinen mies on mies" tai "Huono runoilija on runoilija". Russellin mukaan analyyttisissa arvostelmissa subjektilla on kaksi ominaisuutta, joista toinen on valittu predikaatiksi, jota väitetään subjektista. Predikaatti saadaan pelkästään analysoimalla subjektia. Näin filosofit, mutta jos sallitaan leikkimielisyys, arkiajattelija voi sanoa, että jos runoilija on oikein huono, voi olla, että kaikki eivät pidä häntä enää runoilijana. Entä lause: "terveytensä menettänyt jalkapalloilija on jalkapalloilija". Jos tämä on lopullista, kyseessä ei ole jalkapalloilija vaan entinen sellainen.Sovittu ja opittu juttuHume hoksasi, että syyn ja seurauksen yhteys, mutta myös kaikki aritmetiikan ja geometrian lauseet ovat 'synteettisiä', eli ei-analyyttisiä. Lauseessa "7 + 5 = 12" 12:n idea ei sisälly 7:ään ja 5:een. Kant kysyi, kuinka puhdas matematiikka on mahdollista. Kysymys tuntuu minusta oudolta. Tuollainen kahden luvun yhteenlasku voitiin tietää varmasti todeksi tarkastelemalla yhtä ainoaa tapausta - siten sitä ei voi/tarvitse nojata induktioon, eli johtaa useasta tapauksesta. Itse kysyisin, miten yhteenlaskun totuuden voi tietää varmasti yhdestä tapauksesta. Vastaisin, että koska olemme tämän logiikan joskus oppineet ja omaksuneet. Kyseessä on, kuten matematiikassa, kielessä ja niin monessa muussa asiassa yleensäkin, sovittu juttu. Siksi esimerkiksi puhdas matematiikka on mahdollista: ihmiset ovat sen rakentaneet ja opettaneet toisille, jotka sen omaksuvat. - Jos joku (esim. lapsi) ei usko tähän laskutoimitukseen, hänelle voidaan näyttää ensin kaksi paria omenoita ja sitten asettaa viereen neljä muuta omenaa ja opett aa, että 4 = 4 eli kumpikin joukko on sama asia. Matematiikkahan perustuu yleensäkin todistuksiin - eivät sen totuudet ole aina a priori selviä. Toisaalta, jos lasketaan vaikka "Smithejä ja Browneja" yhteen, joku voikin väittää, että Smith on niin paljon etevämpi kuin muut, että yhtälö ei toimi. Yksi suomalainenhan vastasi kymmentä muunmaalaista…Das Ding an SichKant väitti, että kokemuksessamme on kaksi toisistaan erotettavaa osaa, joista toinen kuuluu objektiin, olioon sinänsä ("das Ding an sich"), toinen omaan itseemme. Tämän hyväksyn, kuten Russellkin. Kantin mukaan aistimuksessa annettu materiaali (väri jne.) kuuluu objektiin, mutta me liitämme siihen paikan ja ajan järjestykset ynnä muuta. Fyysinen esine sinänsä on meille Kantin mukaan tuntematon, mutta voimme tuntea sen vain sellaisena kuin se on kokemuksessamme, jota hän kutsuu ilmiöksi (phenomenon). Ilmiö on meidän ja objektin yhteinen tuote, ja sillä täytyy olla ne tunnuspiirteet, jotka riippuvat meistä ja siksi se on sopusoinnussa a priori-tietomme kanssa. Hyväksyisin tämänkin viittaamalla siihen, mihin aikaisemminkin, eli me muodostamme objektista merkityksiä, jotka riippuvat subjektiivisessa maailmankuvassamme olevista aikaisemmista merkityksistä (mm. apriorisesta ja kaikesta muustakin tiedosta, mutta myös luuloista ja uskomuksista, yms.). Russell kuitenkin esittää vastaväitteen, jota en lähde tässä analysoimaan.Filosofi ja sieluPuhuessaan ristiriidan laista ("mikään ei voi sekä olla että olla olematta") ja ajattelun laista Russell ottaa käyttöön "sielumme rakentumisen", mikä tuntuu tämän filosofin esittämäksi aika löysältä sanankäytöltä. Yleensähän hän pyrkii tarkastelussaan hyvin tiukkaan logiikkaan ja perusteellisuuteen.Kovakuoriainen, josta kukaan ei tiedä mitäänRussell päätyy ajatukseen, että kaikki a priori-tietomme koskee entiteettejä, jotka tarkkaan ottaen eivät ole olemassa - eivät henkisessä eivätkä fyysisessä maailmassa. Ne edustavat ominaisuuksia ja relaatioita. Esimerkki: "olen huoneeni sisällä". 'Minä' ja 'huone' ovat olemassa, mutta 'sisällä' ei ole samassa mielessä olemassa. Se on relaatio, jota voimme ajatella ja ymmärtää. Kantin mukaan relaatiot ovat mielemme aikaansaannoksia, mutta asioilla ei ole mitään relaatioita vaan mielemme yhdistää ne ajattelussa. Näin minustakin tuntuu, mutta Russell ei sulata tätä. Hän huomauttaa, että ajatus ei saa aikaan lauseen 'olen huoneeni sisällä' totuutta - kyllä se vaan minusta konstruoi sen. Saattaa olla totta, sanoo Russell, että kovakuoriainen on huoneessani, vaikka minä eikä kovakuoriainen eikä kukaan muukaan ole tietoinen tästä totuudesta - totuus koskee vain kovakuoriaista eikä riipu mistään muusta. Näin relaatiot täytyy R:n mukaan sijoittaa maailmaan, joka ei ole henkinen eikä fyysinen. - Mutta, mutta: ellei ku kaan tiedä kuoriaisesta, ei ole relaatiotakaan: sehän on ihmisten sopimaa kielenkäyttöä ja havainnollistusta, jonka joku käytännön tilanteessa hoksaa - edellä Russell itse. Russell konstruoi (jälleen) jonkin ulkopuolisen havainnoitsijan, joka ei kuitenkaan muka havaitse (sillä hetkellä), mutta "tietää" totuuden. Siksi hän mielestäni rakentaa hiekalle. Vasta sitten kuoriaisen ja huoneen relaatio on olemassa, kun joku sen toteaa sellaiseksi. Kissan olemassaoloa Russell hieman epäili silloin kun sitä ei kukaan havainnoinut, mutta hänelle koppakuoriainen ja relaatio vain ovat ja pysyvät epäilyksittä!Lopuksi toivotan lukupiirille ja kaikille lukijoille oikein Hyvää Joulua!
|
||
PalautettaAsko Korpela: Voi turkmenistan!
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20041226 (20041221) o 
o AJK kotisivu o Russell