Pihlanto Pekka
07 Empiristit ja rationalistit napit vastakkain

• "Synnynnäisiä periaatteita"
• Kaikki tieto koetaan merkityksinä tajunnassa
• Eettiset arvot ja matematiikka apriorisia
• Sokrateen kuolevaisuus varmistuu
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

"Synnynnäisiä periaatteita"

Miten saamme tietoa yleisistä periaatteista, kysyy Russell. Tällaisia periaatteita ei voida todistaa eikä kumota vetoamalla kokemukseen. Kuten niin monesta asiasta - itse asiassa kaikista - tästäkin voidaan olla eri mieltä. Empiristit väittävät, että kaikki tietomme on johdettavissa kokemuksesta. Rationalistit puolestaan sanovat, että kokemuksesta saadun tiedon lisäksi on olemassa tiettyjä 'synnynnäisiä ideoita ja periaatteita', jotka tunnemme kokemuksesta riippumatta. Synnynnäisen sijasta Russell ottaa käyttöön termin 'a priori', ettei vain ajateltaisi näitä periaatteita voivan olla vastasyntyneenkin mielessä. Olisiko niin, että empiristit ja rationalistit määrittelevät kokemuksen hieman eri tavalla?

Kaikki tieto koetaan merkityksinä tajunnassa

Russell antaa sympatiaa kummallekin osapuolelle, mutta näyttäisi kallistuvan empiristien puolelle: "Minkään ei voida tietää olevan olemassa muuten kuin kokemuksesta. Esimerkiksi käsityksemme Kiinan keisarin olemassaolosta perustuu todistusaineistoon, joka koostuu viime kädessä aistinsisällöistä, jotka olemme nähneet tai kuulleet lukiessamme tai kuullessamme puhetta". Pääsen jälleen briljeeraamaan holistisella ihmiskäsityksellä, joka on tämän sitaatin mukaisella kannalla: kaikki mitä voimme tietää (ymmärtää/kokea), tulee situaatiostamme tajuntaamme merkityksinä. Siten kaikki tieto on kokemuksellista, aistein havaittua, niin a priorinen kuin empiirinenkin. Tietyn yleisen periaatteenkin me siis joudumme omaksumaan merkityksinä samalla tavalla kuin empiirisen havainnon: vaikkapa sen periaatteen, että "kun maa on aamulla yllättäen valkoinen, yöllä on satanut lunta" me saamme situaatiostamme esimerkiksi jonkun kertomana, vaikka emme olisi ilmiötä itse vielä koskaan kokeneetkaan. Siten jonkun kertomuksen kuuleminen on kokemus siinä kuin kertomuksen tarkoittaman asian omakohtainen kokeminenkin.

Eettiset arvot ja matematiikka apriorisia

Opimme, että tieto eettisistä arvoista on eräs ei-loogisen apriorisen tiedon muoto. Arvojen oikeellisuuttahan ei voi todentaa kokemuksen avulla. Ihmisen omaksumista eettisistä arvoista voitaneen käyttää termiä asenne. Russellilla ei tosin tainnut olla kovin paljon tietoa psykologian sen aikaisista opeista? Ihminen omaksuu eettiset ja muutkin arvot samaan tapaan merkityksinä kuin kaiken muunkin tiedon: kokemalla suoraan tai oppimalla ne muilta ihmisiltä puheesta, kirjoista jne. Myös logiikka ja puhdas matematiikka ovat apriorista tietoa, jonka totuutta ei voi todistaa eikä kumota kokemukseen vetoamalla. Tämän osoittamiseksi Russell näkee melkoista vaivaa, koska eräät empiristiset filosofit kielsivät matematiikan apriorisuuden.

Sokrateen kuolevaisuus varmistuu

Russell käsittelee vielä jo koulun opeista tutut deduktion ja induktion. Deduktio etenee yleisestä yksityiseen (tai yleiseen): kun tunnemme yleisen lauseen (2 + 2 = 4) voimme soveltaa sitä vaikkapa omenien laskemiseen, mutta meidän ei tarvitse todistaa sitä omenien tai muiden yksittäistapausten avulla. Induktio taas etenee yksityisestä yleiseen (tai yksityiseen): teemme havaintoja yksittäistapauksista ja pyrimme yleistämään niitä yleiseksi lauseeksi. Russell tarjoaa esimerkin Sokrateen kuolevaisuuden päättelemiseksi kummallakin vaihtoehdolla - varma on aina varmaa. Induktion tie on se, että kun tiedämme useiden henkilöiden (A,B,C,…) kuolleen, voimme tehdä tästä empiirisestä tosiasiasta päätelmän, että myös Sokrates on kuolevainen. Deduktiivinen todistus menisi yleisen periaatteen "kaikki ihmiset ovat kuolevaisia" kautta päätelmään, että ihminen nimeltä Sokrates on kuolevainen. Tosin me tiedämme sen jo siitä empiirisestä havainnosta, että Sokrates ei ole enää elävien kirjoissa.

Palautetta 

Lähetä palautetta!