Pihlanto Pekka
04 Idealismi lyödään lyttyyn

• Oliko Berkeley ovela mies?
• Sielutieteen puolelle
• Idea onkin sama kuin merkitys
• Kiinan keisari on olemassa
• Palautetta
• Asko Korpela: Ensi käden ja toisen käden
• Lähetä palautetta!

Oliko Berkeley ovela mies?

Russell näkee paljon päänvaivaa kumotakseen piispa Berkeleyn väitteen, jonka mukaan mitään fyysistä kohdetta ei ole, jos sitä ei kukaan ajattele - joko ihminen tai Jumala. Piispa keksi kätevän kirkollisen ratkaisun pöytäongelmalle. Jumala näkee kaiken ja sillä ongelma on poissa päiväjärjestyksestä. Olikohan hän tosissaan? Russellista mallia ottaen, meidän filosofinen velvollisuutemme on epäillä tätäkin. Berkeley siis saattoi olla ovela mies: niissä oloissa kenelläkään ei varmasti ollut uskallusta epäillä hänen argumentaatiotaan, ja hän oli siten oikeassa. Mutta maailma muuttui ja tuli russeleita, jotka uskalsivat kaataa hänen filosofisen pyramidinsa.

Sielutieteen puolelle

Idealismin mukaan sen, minkä tiedetään olevan olemassa, on oltava jossakin merkityksessä sielullista tai henkistä. Sanan "mental" kääntäminen "sielulliseksi" on mielestäni filosofisessa tekstissä liian teologinen ja ainakin vanhahtava (vrt. "sielutiede"). Russell ei muuten määrittele kumpaakaan termiä. Kaiken muun hän kyllä määrittelee ja perustelee piinallisen tarkasti.

Idea onkin sama kuin merkitys

Berkeleyn idealismin keskeinen käsite "idea" tarkoittaa aistinsisältöjen lisäksi niitä seikkoja, jotka muistamme tai kuvittelemme. Tämähän on sama kuin "merkityksen" käsite. Berkeley olisikin samoilla linjoilla kuin filosofi Rauhala, jos hän mieltäisi, että puu on edelleen katsojan situaatiossa riippumatta siitä, muodostuuko siitä sillä hetkellä kenellekään ideoita (merkityksiä tajuntaan). Mutta Berkeley piti sekä puuta että siitä syntyvää merkitystä ideana. Aika triviaali erehdys. Russellin tätä koskeva todistelu ei tuo ainakaan minulle mitään uutta uskonvahvistusta. Jos vähääkään luotamme aistinsisältöjen tuottamisprosessiimme tiedämme, että puu ei ole vain mielessämme. Jos emme luota, emme voi olla varmoja mistään päättelystäkään.

Kiinan keisari on olemassa

Russell rakentaa mielestäni "olkinuken", ja kumotakseen sen hän tekee eron sanojen "tietää" (saks. wissen) ja "tuntea" (saks. kennen; engl. molemmat know) välillä. Edellinen on tietoa totuuksista, arvostelmia. Jälkimmäinen on tietoa olioista, jota Russell kutsuu tuttuudeksi. Näiden avulla hän "todistaa", että hänen väitteensä Kiinan keisarin olemassaolosta on tosi, vaikka hän ei tunne tätä. Minusta on yksinkertaisesti kyse toisen käden tiedosta ja itse havaitusta tiedosta. Kummastakin lähteestä oleva tieto voi muuten olla virheellistä. Nykyisin keisaria koskeva tieto jo onkin sitä.

Palautetta 

Asko Korpela: Ensi käden ja toisen käden

Lähetä palautetta!