02 Filosofi jäljittelee luonnontieteitä?
Tuskastuttavan hidastaRussell pohdiskelee nyt aineen olemassaoloa. Tulin jo viime jaksossa ottaneeksi kantaa tähänkin ongelmaan. Russell etenee tuskastuttavan hitaasti. Teos näyttäisi olevan tarkoitettu alkeisopetukseen tai ainakin kirjoitettu ajankohdassa, jolloin yleisesti uskottiin oman havainnon ja sen kohteen olevan sama asia. Ei tämä ajatus taida tosin olla selvä kaikille nykyisinkään.Havaintojemme kyseenalaisuusRussellin paikoin joutavanpäiväiseltä tuntuva pohdiskelu on minusta mielekästä oikeastaan vain siinä, että se asettaa havaintojemme varmuuden kyseenalaiseksi. Hän kyllä jo myöntää, joskin hienoisesti epäillen, että ulkoinen maailma on todella olemassa. Hän toteaa: "Kaiken löytämämme tiedon täytyy rakentua vaistomaisille uskomuksille… On tietenkin mahdollista, että kaikki tai jotkut uskomuksemme ovat vääriä, ja sen vuoksi kaikkiin on suhtauduttava ainakin hienoisesti epäillen." Niinpä niin - havainnointikoneistomme, jota edellisessä lukujaksossa luonnehdin Rauhalaan viitaten situationaaliseksi säätöpiiriksi on erittäin epävarma ja subjektiivinen. Se on aikaisempien käsitystemme, ympäristömme ja ymmärryksemme rajoittama. Juuri siksi meidän on epäiltävä havaintojamme yksityiskohtia ja uskomuksiamme, ja juuri siksi meille voi syntyä erilaisia käsityksiä niinkin yksinkertaisesta havaintokohteesta kuin pöydästä - puhumattakaan monimutkaisemmista ja epäselvemmistä kohteista, esimerkiksi sosiaalisista suhteista ja ta pahtumista.Useat samansuuntaiset havainnot riittävätKaikki tämä epämääräisyys ja epäselvyys ei kuitenkaan mielestäni oikeuta lähtemään niin triviaalista näkemyksestä, että epäilisimme pöydän olemassaoloa "edes hienoisesti" tai edes väittämään, että emme pysty aukottomasti todistamaan sen jatkavan olemassaoloaan silloin kun me, eikä kukaan muukaan ole sitä havainnoimassa. Luullakseni Russellin ja muiden filosofien analyyseja rasittaa halu tai tiedostamaton taipumus noudattaa ihmisen havainnoista puhuessaan luonnontieteen tai matematiikan eksaktia metodologiaa. Jos ajatellaan sosiaalitieteiden metodologiaa, asiantilan todentamiseen riittävät tarpeeksi lukuisat havainnot, jotka viittaavat edes suunnilleen samaan suuntaan: kun riittävän moni haastateltava kertoo asian olevan näin ("pöydän olevan olemassa") tutkija katsoo sen tulleen todistetuksi. Siitä, miten asia sitten yksityiskohdiltaan ja taustoiltaan on ("minkälainen ja mitä tarkoitusta varten pöytä on"), voidaan sitten keskustella loputtomasti ja jäädä eri kannoille. Pöytä kuitenkin on ja pysyy. - Huomaan ottaneeni onkeeni Russellin suosittaman epäilevän asenteen: epäilen jopa hänen argumentointiaan!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20041108 (20041108) o 
o AJK kotisivu o Russell