|
Luku alkaa perustavaa laatua olevalla kysymyksellä, pitääkö kaikki voida perustella. Ja Russell vastaa että melkein kaikki. Kyselemällä tarpeeksi montaa kertaa miksi, joudutaan lopulta tilanteeseen, jossa perustelua ei enää löydy. Vastaavan kaltaiseen tilanteeseen ovat varmasti joutuneet kaikki leikki-ikäisten lasten kanssa keskustelleet. Tietyssä vaiheessa ei lapsen miksi kysymysten ketju lopu ennen kuin kysymystulvan uhri keksii kääntää kyselijän huomion toisaalle. Russellin mukaan lopulta päädytään induktioon, jota ei voi perustella kuin itsellään.
Intuitio
Ensilukemalta teksti ja itse otsikko eivät tuntuneet juuri vastaavan toisiaan. Palasin kuitenkin edellisen luvun loppuun ja Tapion vinkistä piirsin itsekin kaavion tiedon lähteistä ja kas intuitio ja itsestäänselvyydet ovatkin Russellin sanastossa läheisessä kytköksessä. Välitön tieto totuuksista on intuitiivista tietoa ja "välittömästi" tunnetut totuudet itsestäänselvyyksiä.
Tämän jälkeen Russell ryhtyy luettelemaan itsestäänselvyyksien lajeja ja pohtii myös itsestäänselvyyden astetta - haiskahtaa sumealta logiikalta! Tuntuu vieläpä ristiriitaiselta, sillä minusta ainakin jo itsestäänselvyys sanana pitää sisällään totuusarvon yksi. Samoin väite että myös johdetut lauseet voivat olla itsestäänselviä tuntui alkuun oudolta. Tässä tapauksessa ainakin voidaan vielä kysyä miksi ja vaatia perusteluja sekä saada vastaus ennen törmäämistä induktioon. Toisaalta se että uskomme johdetun lauseen olevan totta, jos näemme sen olevan johdettu oikein oikeista lähtökohdista lienee kyllä intuitiivista.
Muisti voi tehdä tepposet
Russellin edetessä itsestäänselvyyksien listaamisessa alkaa itsestäänselvyyden aste tuntua järkevältä käsitteeltä. Jos itsestäänselvyyksiksi lasketaan myös aistihavainnoista johdetut totuudet ja muistiin perustuvat lauseet, on varmuus monesti havaitsija- tai muistelijakohtaista. Havainnon voi tulkita monin tavoin ja havainto on aina myös olosuhteiden funktio. Aistisisältö itse ei Russellin mukaan itsessään edes ole tosi eikä epätosi (kai se sentään joko on tai ei ole?), joten totuutta ja siis itsestäänselvyyttä voi käydä arvioimaan vasta havaintoon perustuvista päätelmistä. Itsestäänselvyydet eivät siis aina välttämättä ole tosia ja niinpä kannattaakin riskin minimoimiseksi valita kahdesta vaihtoehdosta korkeampaa itsestäänselvyysastetta edustavan vaihtoehdon.
|
o AJK kotisivu
o Russell