|
Russell antaa Kantille jonkinmoista tunnustusta,
Russell antaa Kantille jonkinmoista tunnustusta, joskin loppujen lopuksi päätyy siihen, että Kantin filosofiaan jää aukkoja.
Kantin ansioina Russell pitää sen oivaltamista, että meillä voi olla apriorista tietoa, joka ei ole analyyttistä. Pääsemme siis irti triviaaleista lauseista kuten "tasokuvio on kuvio" ja voimme esittää hohdokkaampia, syntettisiä väittämiä kuten 7+5 = 12. Kant ja Russell ovat edelleen yhtä mieltä siitä että on olemassa fyysisiä esineitä tai olioita sinänsä ja ne ovat eri asioita kuin niistä saamamamme aistisisällöt, kokemukset tai ilmiöt. Mutta sitten tiet eroavatkin; Kantin mukaan esim. väri on olion sinänsä ominaisuus ja ilmiö, värin kokeminen, taas on objektin ja havaitsijan vuorovaikustusta, jonka täytyy olla sopusoinnussa havaitsijan a priori tiedon kanssa. Olio sinänsä jää tuntemattomaksi. Russell taas pitää väriä jo esineen, havaitsijan, ajan ja paikan ja eri aistisisältöjen suhteiden summana.
Muutaman itselleni varsin sekavaksi jääneen kappaleen jälkeen, joissa kritisoidaan Kantin oppeja päädytään toteamaan että kaikki a priori tieto koskee entiteettejä. Entiteetit ovat jotakin mitä ei ole oikeastaan olemassa eli relaatioita ja ominaisuuksia.
|