|
Russellin tapana on luvun lopussa johdattaa
Russellin tapana on luvun lopussa johdattaa ajatukset jo seuraavaksi käsiteltävään aiheeseen. Niin tälläkin kertaa ja niin myös edellisessä luvussa, jossa jo hyvin kävi selville Russellin käsitykset idealismista ja siitä mitä tuleman pitää. Tuntuu, että lukija on joutunut keskelle Russellin ja Berkeleyn kiistaa. Kiistaa, jonka voittajaksi historia on nostanut Russellin, sillä ainakain minulle piispa Berkely on ollut tähän mennessä täysin tuntematon suuruus.
Kaiken kaikkiaan luku on kuin kiepsahdus takaisin alkuun. Aineen olemassaolo tuli jo jotenkuten todisteltua samoin kuin se että aineella on luonne ja vastavuus havaintoihimme. Nyt pyörretään takaisin ja käydään oikein olan takaa osoittamaan, kuinka kaikki ne ja Berkeley erityisesti, jotka eivät erota ainetta ja havaintotapahtumaa toisistaan, ovat tehneet suuremman luokan erehdyksen. Pöydän voi väittää olevan jotenkin hengellinen tai sielullinen. Pöydästä tulee sielukas kuitenkin vasta kun joku sitä havainnoi ja antaa siten omassa mielessään pöydälle ominaisuuksia tai merkityksiä, sielua. Jottei olemassaoloa olisi liian rajoitettua kaiken tiedon ei tarvitse olla omassa mielessä, vaan myös kanssaihmisten mielessä oleva tieto todetaan myös oikeaksi. Ja jottei turhia rajoituksia tulisi kaikki tieto on viime kädessä Jumalan mielessä ja siten meidän havaintokykymme ulkopuolella olevat esineet ovat sielullisia ja oikeutettuja olemassa oleviksi ainakin tuossa mielessä.
Lopuksi luodaan perusta nykyään jo täysin totta olevalle infoähkyksikin kutsutulle informaatiotulvalle. Koska aineen tai muitten ihmisten olemassa olo tai tieto niistä ei rajoitu vain meille tuttuihin, itse havainnoihiimme asioihin, kasvaa äärettömäksi se asioiden kirjo, josta voisimme saada tietoa. Vaikka kaikella ei ole meille käytännöllistä, monella tuskin koskaan edes teoreettistakaan merkitystä, avautuu eteemme avara tiedon maailma, jossa vastaan tulee niin aineen outo luonne kuin joudutaan säikkymättä kestämään järjettömyyksiäkin. Tähän verrattuna Berkeleyn lähes tulkoon omiin havaintoihin rajautuva maailma tuntuu kovin suppealta, jos kohta turvalliseltakin.
|
o AJK kotisivu
o Russell