Hellä Pirjo
02 Epäilyksen syövereissä

• Jo ensimmäisessä luvussa Russell epäili pöydän
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Jo ensimmäisessä luvussa Russell epäili pöydän olemassa oloa. Nyt epäilys vain syvenee. Onko ylipäänsä mitään olemassa? Onko pöytä laisinkaan olemassa, ainakaan silloin kun emme ole sitä tarkkailemassa? Entä ovatko muut tarkkailijat, muut ihmisetkin vain unta? Descartes epäili jo omaa olemassa oloaankin. Johonkin hänenkin sentään täytyi luottaa ja jos ei muuhun niin edes omaan epäilyynsä.

Russell taasen pitää aistinsisältöjä, siis subjektiivisia kokemuksia, varmoina. Mutta mitä on kokemusten, niin unessa kuin valveilla tehtyjen havaintojen takana onkin jo toinen juttu vai onko siellä ylipäätään mitään olemassa olevaa. Olen Russellin kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että epäillä sietää ainakin sitä mistä havainnot tarkalleen tulevat tai mitä niiden taustalla on. Joskus voi myös olla vaikea päätellä mikä muuttuu, jos yhtenä hetkenä näkee pöydän ruskeana ja toisena hetkenä oranssina. Muuttuiko pöytä, muutuinko minä, havaitsija, vai muuttuiko joku muu, esimerkiksi olosuhteet, ilman että minussa, havaitsijassa, tai itse havainnon kohteessa, pöydässä, tapahtui sen kummempaa muutosta?

Jos järjestettäisiin mielipidemittaus illallispöydän ääressä istuvien kesken pöydän olemassaolosta, tulos olisi varmasti sataprosenttisesti pöydän puolesta. Siitäkin huolimatta, että istujat näkevät pöydän hieman eri tavalla ja huomioivatkin siitä varmasti eri asioita. Kuka ihailee pöytäliinan kuvioita, kuka juomalaseja, kuka koettaa vaivihkaa saada selville mitä puuta pöytä oikein on. Näkökulmia on monia, mutta niillä on yhteinen kohde. Mielipidemittaus ei tietysti todista muuta kuin että pöydän ääressä istujat selittävät havaintonsa samalla tavalla johtuen ehkä samanlaisesta taustasta, koulutuksesta ja ehkä laiskuudestakin. Kuka sitä nyt jaksaisi koko ajan pohtia pöydän syvintä olemusta tai mitä muuta se mahdollisesti voisi olla? Siihen, että havaintojen taustalla on jotakin, oli se sitten esine tai ilmiö on kuitenkin helppo uskoa, muutenkin kuin vain tapana selittää aistihavainnot. Epävarmuutta ei siis mielestäni niinkään jää siitä, että onko jotakin kuin siitä että millainen se jokin on. Ja yhtä nopeasti kuin mielipiteet voi vaihtua tapa tulkita havaintojamme.

Palautetta 

Lähetä palautetta!