|
Siinä se seisoo keittiön ikkunan ääressä, pöytä,
Siinä se seisoo keittiön ikkunan ääressä, pöytä, kun astun aamulla keittiöön. Väliin se on tyhjä ja odottaa vain päivän lehteä, väliin sillä vielä lojuu edellisen illan jäljiltä papereita tai astioita. Mutta onko pöytä oikeasti olemassa ja millainen se oikein on? Sitäpä pohtii Russell. Itse olen pitänyt pöytää aina itsestään selvyytenä, siihen sen suuremmin huomiota kiinnittämättä. Tämän pöydän kohdalla voisi myös pohtia onko se enää sama pöytä kuin se oli joskus aikanaan. Pöytä elää ainakin kolmatta elämäänsä, aikanaan se palveli kotonani keittiön pöytä, vietti sitten vuosikymmenet navetan vintillä, saisi sitten uuden kannen ja on sittemmin toimittanut niin kirjoituspöydän kuin ruokapöydän virkaa.
Pöytä tuntuu niin yksinkertaiselta asialta että sitä pitää todellisena, sen kummemmin pohtimatta pöydästä saatujen havaintojen tai aistimusten kykyä välittää pöydän todellista olemusta. Tekstiä voisi siis pitää ainakin pöydän tapauksessa lähes saivarteluna, mutta monien mutkikkaampien asioiden osalta varsin osuvana. Juuri tälläistä pähkäilyä joudun päivittäin töikseni tekemään. Mitä havainnot tai mittaustulokset, kertovat mitattavasta kohteesta? Mikä osuus tuloksista on olosuhteista riippuvaa kuten pöydän väri vallitsevasta valosta?
Russell näkee pöydän kuitenkin kokonaisuudessaan ja voi tarkastella sitä eri näkökulmista ja eri olosuhteissa, mutta entä jos se ei ole mahdollista? Miten yleistää sekä ajallisesti että paikallisesti lähes pistemäinen havainto, mitä se kertoo kokonaisuudesta - näemmekö vain puun syiden epätasaisuuden kauempaa katsottuna tasaisesta kappaleesta? Miten tuloksia pitäisi tulkita? Mitkä eri todellisuuden vaihtoehdot, aineen ominaisuudet, olosuhteiden mahdollisuudet ja niiden kombinaatiot voivat saada aikaan saman havainnon? Entä jos havainnon takana onkin jotakin, mistä meillä ei ole vielä kokemusta emmekä siksi edes osaa sellaista vaihtoehtoa huomioida? Entä onko edes tarpeen ymmärtää koko totuutta vai riittääkö ongelman ratkaisuun vain tiettyjen, tietyn skaalan ominaisuuksien tunteminen?
Mutta pöytään palatakseni, kuusivuotias tyttäreni kyseli mitä luen. Kerroin, että luen kirjaa, jossa pohditaan onko pöytä olemassa ja kysyin myös onko hänen mielestään pöytä olemassa. Tyttö ei kauaa miettinyt vaan vastasi, että tottakai on. Vastauksena kysymykseeni miksi hän on varma pöydän olemassaolosta, tuli napakasti "koska me syömme siltä." Olemassaoloa voi siis perustella myös esineen funktiolla. Väliäkö, sillä millainen pöytä on, mutta koska sillä on tehtävä, sen on oltava olemassa.
|
o AJK kotisivu
o Russell