Mitä tieto oikeastaan on?Mielestäni Russell onnistuu aika monipuolisesti analysoimaan tiedon luonnetta. Niin kuin nyt tässäkin esimerkissä B-kirjaimella alkavasta pääministeristä. Se että tiedän pääministerin nimen alkavan B-kirjaimella ei suinkaan vielä ole 'sitä varsinaista' tietoa eli tietoa pääministerin nimestä. Että nimi alkaa B-kirjaimella saattaa kyllä olla totta, mutta se ei ole lopulta minkään arvoista tietoa. Ei se ole tyhjää luuloakaan, sillä se on totta. Tietoa ei myöskää voidan päätellä 'nurinpäin' kuten tapauksessa kreikkalainen ja Sokrates, ei niin että koska tiedetään, että kaikki kreikkalaiset ovat ihmisiä ja että Sokrates oli ihminen, niin Sokratesin täytyy olla kreikkalainen. Niin päin kylläkin, että koska kaikki kreikkalaiset ovat ihmisiä ja Sokrates on kreikkalainen, hänen täytyy siis myös olla ihminen.Intuitiivisen ja päättelytiedon eroTaas kerran pohditaan intuitiivisen ja päättelemällä saadun tiedon eroa. Intuitiivinen tieto on salakavalaa. Ei ole varmaa keinoa saada selvyyttä sen pätevyydestä. Intuitiiviseen tietoon on pakko hyväksyä virheen mahdollisuus. Myös päättelemällä saatu tieto voi olla virheellistä, mutta sitä voidaan jäljittää kunnes tullaan sen alkulähteelle, tosiasioihin, joiden perusteella päättely on tehty. Päättelemällä saatu tietokin voi osoittautua alkuperältään intuitiiviseksi tiedoksi. Silloin siinä on sama virhemahdollisuus kuin 'välittömässä' intuitiivisessa tiedossa. Russell huomauttaa, ettei sekään riitä, että päättelemällä saadun tiedon perusteet ovat tosia. Niiden täytyy myös olla tiedossa. Tiedon täytyy siis perustua tunnettuihin perusteisiin.Hevonen hölkötelee yhä kauemmasTämä hauska vertauskuva liittyy tiedon varmuuteen siten, että samoin kuin läheltä kuuluva hevosen kavioiden kopse auttaa meitä päättelemään, että siellä menee hevonen. Kun hevonen hölköttelee ihan lähellä ikkunan takana, olemme ihan varmoja, että siellä on hevonen, vaikka emme sitä näkisikään. Mitä kauemmas hevonen menee ja siis myös mitä pitempi aika on siitä, kun se tästä läheltä meni, sitä epävarmemmaksi tulemme sen suhteen, että menikö siitä hevonen ollenkaan. Tietysti, jos siihen nimenomaan kiinnitimme huomiota, voimme hyvin tiukasti todistaa havainneemme hevosen. Mutta jos olimmekin hevosen ohi hölkötellessä syventyneenä lukemaan ja meiltä sitten tunnin tai kahden kuluttua tiedustellaan, että menikö tästä äskettäin hevonen, saatammekin olla aika epävarmoja asiasta.Erottelukyvystäkin on kysymysToisenlainen tiedon ongelma on se, että pystymmekö erottamaan kaksi asiaa toisistaan. Itselläni on varsin läheinen tuttu identtinen kaksoispari. Käytännöllisesti katsoen mahdotonta tietää kumpi on kumpi. Joutuu tarkkailemaan heidän puhettaan, josta joutuu joka kerran erikseen yrittämään päätellä kumpi on kumpi. Toinen on kemisti ja toinen kauppatieteilijä. Jos heistä jommankumman suusta lipsahtaa ammattiin liittyvä san, kuten esim maininta Brysselistä tai jostakin lääkkeestä, on tilanne pelastettu. Tiina on Brysselissä ja Riitta on tekemisissä lääkeaineiden kanssa. Niin kauan kuin tällaista tietoa ei ole, nimitän kylmästi Tiinariitaksi tai Rittatiinaksi. Itse vain naureskelevat, eivät selkeästi paljasta. Tieto pysyy lukon takana.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050131 (20050131) o
o AJK kotisivu o Russell