Korpela Asko 
12 Totuus ja epätotuus

Ei varmaankaan voida kirjoittaa ’Totuus ja valhe’, vaikka nämä toistensa vastakohtia normaalisti ovatkin. Mikä sitten on ’valheen ja ’epätotuuden ero’? Olisko se, että valhe on tarkoituksellinen ja tahallinen ’epätotuus’, mutta ’epätotuutta’ voi olla myös tahatonta laatua: tähdätään totuuteen, mutta epäonnella joudutaan ’epätotuuteen’.
 
 

Eikö aistihavainnossa voi olla virhettä?

Russelin mukaan aistihavainto koskee yhtä objektia eikä siinä voi olla virhettä. Itse olen tilastotieteessä oppinut, että havaintoaineistossa on kahta lajia virhettä: havaintovirhettä ja mittausvirhettä. Havainto saatetaan tehdä oikein – Russellin hengessä ilman virhettä, mutta havaintoa numerotiedoksi puettaessa saattaa syntyä mittausvirhettä. Käytännössä mittausvirhe saattaa olla niin vähäinen, ettei sillä ole merkitystä. Kuitenkin tunnettua on kuinka pituus- ym mitat on aikojen kuluessa määritelty ja niitä tietyssä paikassa säilytetty mallina johon sitten käytössä olevia verrataan. Kaupankäynnissä mittausvälineet joudutaan määrätyin aikavälein virallisesti vakaamaan. Maailman kelloihinkin kertyy virhettä, joka silloin tällöin korjataan. Tietokoneeseen on nykyään saatavissa tarkistus määräajoin – olikohan kerran vuorokaudessa.
http://www.symmttm.com/software_download.asp?ID=download_symmtime.asp
 
 

Totuuden kriteerit 


Russell esittää mielenkiintoiset kolme ehtoa totuudelle:

  1. Totuuskäsityksen pitää olla sellainen, että on olemassa virhemahdollisuus. Tässä suhteessa aistihavainto poikkeaa johtopäätöksen luonteisesti syntyneestä totuudesta. aistihavaintoon ei virhettä liity. Havainto on se mikä se on. Heti kun tieto syntyy ’epäsuorasti’, johtopäätöksenä, Russel sanoo mielestäni ikävästi: ’luulona’ (vai olisiko ’uskomus’ yhtään parempi vastine sanalle ’belief’), siihen on liitettävä virheen mahdollisuus.
  2. Toinen totuuden kriteeri on Russellin mukaan, että ellei ole ’päättelemällä saatua tietoa’ (maistuu ehkä parhaalta ’belief’-käännökseltä tässä yhteydessä) ei ole myöskään totuutta eikä erhettäkään. Jos maailma kuvitellaan pelkkänä materiana, ei ole sijaa havaintovirheelle eikä myöskään totuudelle, on vain faktaa.
  3. ’Päättelemällä saadun tiedon’ totuudellisuus riippuu jostakin sellaisesta, joka on olemassa tämän tiedon ulkopuolella. Näin siis vaikka totuus ja epätotuus ovat ’päättelemällä saadun tiedon’ ominaisuuksia, ne riippuvat tiedon suhteesta johonkin asiaan, joka ei ole tämä tieto sinänsä. – Hipoo käsityskyvyn rajoja, ehkä sittenkin sisälle mahtuu.

Päättelemällä hankittu tieto ja fakta

Russellin mukaan yleinen näkemys filosofien keskuudessa on, että totuus syntyy jonkinlaisesta vastaavuudesta päättelemällä hankitun tiedon ja tosiasian välillä. Tämän vastaavuuden muoto on hyvin vaikea kysymys. Miten totuus voitaisiin määritellä olevaksi jotakin tiedon ulkopuolista?

Tässä yhteydessä puhutaan totuuden koherenssista (coherence – ’sticking together’). Tähän liittyy Russellin mukaan kaksi vaikeutta: 

  1. Ei ole mitään syytä ajatella, että olisi mahdollista vain yksi koherentti päättelemällä hankittu tieto. Ja kuitenkin on olemassa vain yksi totuus. Vai onko?
  2. Toinen hankaluus on, että koherenssi edellyttää totuutta[, jota sen pitäisi olla vasta todistamassa, mikäli oikein ymmärrän].


Tämän takia koherenssi kelpaa Russellin mukaan vain tiedon totuudellisuuden testiksi sen jälkeen kun totuutta on jo tiedossa. – Mitähän tämäkin käytännössä merkitsee?
 
 

Vastaavuus ratkaisee

Joudutaan päättelemällä hankitun tiedon ja faktojen vastaavuuteen. Siitä on totuuden tunnuspiirteet löydyttävä. Edellä olevat kolme kriteeriä huomioon ottaen tullaan siihen tärkeään seikkaan, että päättelemällä hankittu tieto ei voi koskea yhtä asiaa, vaan se koskee vähintään kahden asian suhdetta toisiinsa. Joissakin tapauksissa kaksi objektia ei riitä. Esimerkkinä mustasukkaisuus. Mustasukkaisuudessa ei voi olla kysymys kahden ihmisen välisestä suhteesta, tarvitaan vielä kolmas. Edelleen on mahdollista ajatella tapauksia, joissa tarvitaan välttämättä neljä jne objektia, joiden välisistä suhteista on kysymys. Päättelemällä hankittu tieto on eräänlainen tulkinta, arvio (judgement). Voidaan tulkita oikein tai voidaan tulkita väärin. Tulkinta on oikea, kun vallitsee vastaavuus päättelemällä hankitun tiedon ja tosiasian välillä, virheellinen, jos ei vastaavuutta ole. Pahimmassa tapauksessa päättelemällä hankittu tieto voi olla niin täydellisesti vailla vastaavuutta, ettei tarkoitettua relaatiota ole edes olemassa.
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20050123 (20050123) o  o AJK kotisivu o Russell