Korpela Asko 
08 Miten etukäteistieto on mahdollista?

Kantin kaksi ansiota

Kant (1724-1804) nykyajan suurimmaksi filosofiksi mainitaan. Näin Russell sata vuotta sitten. Vieläkinkö mahtaa kutinsa pitää? Koulussa opittiin, että oli kirjoittanut kaksi kirjaa 'Kritik der praktischen Vernunft' ja 'Kritik der reinen Vernunft'. Nimet tuntuvat selviltä, mutta epäselväksi jäi mitä tarkkaan ottaen tarkoittavat. Itse asiassa vieläkin on epäselvää, vaikka olen lukenut Friedrich Paulsenin kirjoittaman erittäin hienon (=helppolukuisen ja paljon asiaa sisältävän) Immanuel Kantin elämänkerran. Aikansa vie ennen kuin mieleen tarttuu. 

Tässä joka tapauksessa Kantille kaksi asiaa ansioksi luetaan: 

  1. että hän havaitsee olevan olemassa a priori tietoa, joka ei ole puhtaasti analyyttista eli että sen vastakohta olisi ristiriidassa itsensä kanssa. [Miten ihmeessä tämä on käsitettävä?] 
  2. että hän näkee tietoteorian filosofisen välttämättömyyden. 

Analyyttinen a priori

Ennen Kantia kaikkea a priori tietoa pidettiin analyyttisena. Esimerkkikö auttaa ymmärtämään? 'Kaljupäinen mies on mies'. Tasokuvio on kuvio', 'Huono runoilija on runoilija'. Nämä lauseet ovat analyyttisia, koska predikaatti saadaan pelkästään subjektia analysoimalla, predikaatti on osa subjektia. Subjeksti sisältää predikaatin, mutta on myös jotakin enemmän kuin predikaatti. Jos ei näin olisi, jouduttaisiin joutuisimme ristiriitaan ja lauseeseen: 'Kalju mies ei ole kalju'. 

Hume (1721-76) näkee äskeisen kaltaiset lauseet monessa tapauksessa analyyttisten asemesta synteettisinä, erityisesti syytä ja seurausta tarkoittavat. Ennen Humea rationalistit uskoivat, että syy voidaan johtaa seurauksesta, jos vain on tarpeeksi tietoa. Hume väittää, ettei näin voida tehdä. Hän esittää väitteen, ettei syyn ja seurauksen suhteesta voida tietää mitään. Kantia tämä Humen skeptisismi suuresti häiritsi ja hän yritti löytää siihen vastauksen. Hän havaitsi, ettei vain syyn ja seurauksen suhde, vaan kaikki aritmetiikan ja geometrian lauseet ovat synteettisia, mikään ei ole analyyttinen. Subjektin analyysi ei paljasta predikaattia. Lauseessa 7+5=12 luvun 12 idea ei sisälly lukuihin 7 ja 5, ei edes niiden yhteenlaskuun (eikö tosiaan tähänkään?, minusta kyllä). 

Tullaan mielenkiintoiseen ja vaikeaan kysymykseen: 'Miten puhdas matematiikka on mahdollista?' Voitanee sanoa, että koska kuitenkin puhdas matematiikka (ymmärtäisin esim aritemetiikka) on olemassa, filosofian on myös pystyttävä vastaamaan tähän kysymykseen. Empiristin vastaus on (tietenkin): Puhdas matematiikka syntyy (kokemuksen perusteella) yksittäistapauksista. Mutta tämä on virheellinen väite, sillä: 

  1. Lausetta 'kaksi plus kaksi on neljä' ei voida induktion avulla todistaa. 
  2. Lauseen 'kaksi plus kaksi on neljä' todistamiseen riittää yksi tapaus, lisätapaukset eivät tuo lisätietoa eikä lisävarmuutta asiaan. 


Tässä ongelma syntyy siitä, että matemaatinen lause on yleinen, kun taas kaikki empiirinen tieto on tietoa yksittäistapauksista. Kuinka meilla voisi olla a priori tietoa yksittäistapauksista? Sen sijaan voidaan hyvin kuvitella, että logiikka ja aritmetiikka pätevät yksityistapauksiinkin. Emme tiedä, ketkä ovat Lontoon asukkaita sadan vuoden kuluttua, mutta kaksi ja kaksi asukasta silloinkin on yhteensä neljä. 
 
 

Kant: esine ja havainto

Kantin ratkaisu edelliseen ongelmaan on, että vastaukseen sisältyy aineksia sekä esineestä että siitä tehdystä havainnosta. On olemassa esine sinänsä 'das Ding an sich' ja siitä tehtyjä havaintoja. Esine sinänsä (objekti) on meistä täysin riippumaton, havainnot taas ovat meistä riippuvaisia, subjektiivisia. Esineestä sinänsä emme voi tietää mitään, meillä on vain sitä koskevia havaintoja, joiden pitää olla sopusoinnussa a priori tiedon kanssa. Mutta juuri se seikka, että meidän a proiori tietomme on meidän tietoamme tekee siitä sillä tavoin subjektiivista, ettei voida olla varmoja että se on 'yleistä', pysyy vakiona a priori tietona tai on samaa a priori tietoa kuin muilla on. Tähän luhistuu Russellin mielestä Kantin rakennelma. Kuka ties ihmisen olemus niin muuttuu, että tulevaisuudessa 'kaksi ynnä kaksi onkin viisi'. 

Lisäksi 'kaksi ynnä kaksi on neljä' täytyy pitää paikkansa ilman, että asiasta tehdään ainoatakaan havaintoa. Kun Kant väittää, että vastaukseen sisältyy elementtejä sekä objektista että subjektista, se ei siis pidä paikkaansa. Subjektin osuutta ei tarvita. Kant näin ollen virheellisesti rajoittaa a priori tiedon pätevyyttä. 
 
 

Joko on tai ei ole

'Mikään ei voi olla ja ei olla.' Täytyy olla 'joko (olla) tai (ei olla)'. Pyökin olemassaoloa pohditaan tässä hengessä. Kun kerran on havaittu, että puu on pyökki, ei tarvitse uudelleen vilkaista jotta näkisi, että puu on 'ei pyökki'. Taas en ymmärrä: kuka sitä ei-pyökiksi luulisikaan, kun juuri on havaittu, että se on pyökki? Entä sitten relaatiot ja laadulliset ominaisuudet? Ovatko ne olemassa fyysisessä sen paremmin kuin psyykisessäkään maailmassa? Olisiko siis a priori tieto juuri näitä asioita koskevaa tietoa, ehkä vain näitä relaatioita ja laadullisia ominaisuuksia koskevaa tietoa? Monet filosofit ovatkin sitä mieltä, että relaatiot ovat mielen tuotteita, eivät sisälly esineisiin sinänsä. Mutta tämäkään käsitys ei Russellin mielestä pidä paikkaansa. Relaatiot kuuluvat vielä 'kolmanteen maailmaan' mielen maailman ja fyysisen maailman ulkopuolelle. Sitä pohtii Russell lupauksensa mukaan seuraavassa luvussa.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20041226 (20041226) o  o AJK kotisivu o