|
Mielestäni
Russell on tässä luvussa G B Shaw.
Mielestäni Russell on tässä luvussa G B Shaw. Tahallaan
on heittänyt pippurin soppaansa. Tämä luku oli ainoa, jota
en ymmärtänyt ensimmäisellä lukemalla. Pimeäksi
jäi toisella ja hämäräksi vielä kolmannellakin
kerralla. Mutta kuten paras kouluajalta perimäni elämänohje,
voimistelunopettajana toimineen armeijan kapteenin antama, sanoo: 'Kymmenen
kertaa luki, niin heti osasi'. Ehkä se siitä selviäsi, jos
vielä lukisin… Opiskeluajoilta muistuu mieleen tämän lukusäännön
päteväksi osoittautuminen erityisesti tilastotieteen opinnoissa.
Opettajan taululle kirjoittama teksti siirtyi muistiinpanoiksi ilman mitään
mahdollisuutta ymmärtämiseen. Tentistä tuli kuitenkin aina
täydet pisteet. Opiskelu jäi tosin approbaturiin, koska tilastotieteen
cum laude oli opiskelu-uran ensimmäinen repputentti. Kielissä
sääntö toteutui siten, että pidin itselleni sanakokeen
aina kaikkien tekstien sanastoista. Sana roikkui mukana seuraavissa kokeissa,
kunnes se meni oikein.
Käsittääkseni tässä ei ole kysymys ihan siitäkään,
mitä teekkarit kuvaavat sanomalla: 'teoria eli lässyn lässyn
ja käytäntö eli temput'. Senkin muka ymmärtäisin,
mutta 'knowledge by acquaintance ja knowledge by description' jäävät
sittenkin vähän hämäriksi, vaikka nämä sanat
suomeksi sanoisikin: 'omakohtainen tieto' ja 'tuntemus kuulopuheiden perusteella'.
Vai meneekö sittenkin 'teoria eli lässyn lässyn' yksiin
kuulopuheen kanssa ja 'käytäntö eli temput' omakohtaisen
tiedon kanssa? Ei ehkä paljon eroa ole. Ja kyllähän tietysti
selvä ero näiden kahden lajin tiedon välillä on. Mutta
kumpi on 'oikeampaa' tietoa? Siinä vasta kysymys. Onko tarpeen tätä
ratkaista? Tarvitaanko molempia?
Sen verran on juridiikkaa minuunkin tarttunut, että osaan kysyä:
Täyttyvätkö yläkäsitteen 'tieto' tunnusmerkit,
jos toinen näistä puuttuu? Ja jos ei täyty, emmekö
sitten voi sanoa ollenkaan asiasta tietävämme? Vai täytyykö
tyytyä entisen pääministeri Rafael Paasion suusta kuulemaani
mahtavaan lauseeseen: 'Asiaa tutkitaan parhaillaan, joten siitä ei
tiedetä mitään'. Tätäkö tietä päädytään
Sokrateen viisauteen: 'Tiedän, etten mitään tiedä.'
Tai Wittgensteinin loppupäätelmään: 'Mistä ei
voida puhua, siitä täytyy vaieta.' Jos näihin päädytään,
mitä tiedosta on hyötyä, mitä siitä on iloa? Ehkä
viisautta on voitava rakastaa, vaikkei siitä hyötyä tai
iloa olisikaan. Eli minunkaan ei tarvitse eläkevuosieni harrastuksesta
luopua, vaikken tiedon olemusta ymmärtäisikään. Ja
jos en tavoittele valtaa, mitäpä tiedollakaan tekisin. Sitäkään
ei voi laittaa käärinliinojen taskuihin - uskoisin.
Niin että Russelin pippurin joudun nielaisemaan kokonaisena vain
aavistuksen pintamakua tuntien. Sekin kelpaa, enkä missään
tapauksessa ole vaatimassa, että olisi tästä sopasta pois
jättänyt. Ja opiskelutoverithan varmaan selventävät...-
Aivan oikein!
|
o AJK kotisivu o Russell