Korpela Asko
04 Idealismi

• Meillä pöytä - Jumalalla idea
• Kumpi on ensin: idea vai pöytä?
• Onko idealismi pelkkä huitaisu?
• 'Joko tai' vai 'sekä että'?
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Meillä pöytä - Jumalalla idea

… siis pöytä on viime kädessä idea. Näin käsittääkseni Berkeley ratkaisi materian ontologiesen ongelman. Tekstissä sanotaan että mikä on olemassa tai minkä tiedetään olevan olemassa, sen täytyy jossakin mielessä olla mentaalista. Kuullostaa materialistisen käsityksen vesittämiseltä. 'Jossakin mielessä' on ihan eri asia kuin 'viime kädessä'. Siihen että pöytä on jossakin mielessä mentaalinen ilmiö, on tietenkin helppo yhtyä, mutta ei ehkä siihen että pöytä olisi viime kädessä mentaalinen ilmiö. Tähän - kuten sanottu - Berkeley keksii nokkelan ratkaisun: Jumalalla pöytä on pelkkä idea, ihmisellä ehkä jotakin muuta, jonka paras ja perimmäinen ilmiasu on Jumalan idea pöydästä. Viisastelun tiliin kyllä menee, mutta olkoon menneeksi. Piispanhan ei Jumalaa sovi unohtaakaan, ei missään käänteessä.

Kumpi on ensin: idea vai pöytä?

Berkeleyn argumentointi idealismin puolesta lähtee mielestäni asian odottamattomasta päästä: 'our sense-data cannot be supposed to have an existence independent of us'. Minä lähtisin vastakkaisesta päästä: havaintoaineisto ei voi olla riippumaton havainnon objektista eli esineestä, pöydästä. Havainnon kohde on ensisijainen, havaitsija toissijainen, toisarvoinen. Mutta niin kai vain siis noviisi ajattelee. Kohtuulliselta tuntuu sekin ajatus, että havainnon tekemiseen tarvitaan havainnon tekijä, joka ensin katselee ympärilleen sitten havaitsee kaikenlaista, mm pöydän. Mutta oliko siis kuitenkin pöydän idea ennen pöytää, kun pöydän juuri pöydäksi tunnistamme emmekä tuoliksi.

Onko idealismi pelkkä huitaisu?

Joudutaan pohdintoihin (sisäisen) tietämisen ja (ulkoisen) havaitsemisen erosta. Omakohtainen tutustuminen ja tieto muiden antaman kuvauksen perusteella ovat tämän halkaistun hiuksen puolikkaita. Idealismi vaikuttaa kyllä kovan puupöydän ääressä istuen Don Quijotemaiselta huitaisulta olevaisen ytimen selvittämisessä, mutta sen verran siinäkin on puhtia, ettei sitä olan kohautuksellakaan voida sivuuttaa.

'Joko tai' vai 'sekä että'?

Tässä pyritään nyt eräälaiseen 'joko tai' ratkaisuun: olemassa oleva on joko ideaa tai materiaa. Eikö kelpaisi platonilainen idea: on olemassa yksi 'universaalinen' idea ja sen rinnalla 'partikulaarinen' tapaus, joita on paljon ja jotka ovat universaalisen idean erikoistapauksia ja approksimoivat sitä pienin poikkeamin ja puuttein.

Palautetta 

Lähetä palautetta!