|
Swannilla on rakkauden mittasuhdeongelma. Alkuperäisin tunne. Lähes inho, nousee ajoittain esiin. Vallitsevin olotila on tuskainen kaipuu ja aavistus vastarakkauden hiipumisesta. Synkkämielisyys saa hänet toisinaan toivomaan jopa kuolemaa. Swann on muuttunut Odetten katsantokannalta ihailun kohteesta yhdentekeväksi, jopa ärsyttäväksi olennoksi.
Charles ja neiti de Crecy
Näihin saakka lukutoimitustani on häirinnyt päähenkilöiden erilainen kohtelu. Naita kutsutaan etunimellä ja miestä sukunimellä. Nyt paljastuu, että Swann on Charles, Odetten sukunimihän vilahti jo alkupuolella. Tämä nimeämiskäytäntö kuvaa kylläkin hyvin pariskunnan suhdetta. Jos kerronta etenisi Charlesin ja Odetten romanssin tai tragedian tarkkailuna, tarina madaltuisi liian nykyaikaiselle tasolle.
Porvarillisia ja ylimyssuhteita
Onnettoman rakkauden johdosta Swannin laaja ystäväverkosto on vajaakäytössä. Osa hänen tuttavistaan on arvonannon ja imartelun sekoitteen leimaamia porvareita. Enemmän hänen mieleensä ovat aristokraattiset ystävät, joiden kirjo ulottuu Parman prinsessasta Luxemburgin herttuaan. Tämän siniverisen seurakunnan Swann tunsi tarjoavan hänelle tukea ahdistuksen hetkinä. Charlusin paroni suostuu jopa onnettoman rakastajan asiamieheksi vieraillessaan Odetten luona. Samantapaista palvelusta pyydetään kertojan isosedältä, vaikkakaan ei selviä, mihin kastiin hän kuuluu. Tässä kohtaa tarinankuljettajan minähahmo tulee poikkeuksellisesti esiin. Kun Odette sitten väittää tämän Adolphen yrittäneen ottaa hänet väkisin, kertoja ei kommentoi syytteen oikeellisuutta. Ja sitten toinen kummallisuus: pohdiskelussa viitataan teossarjan seuraavaan osaan.
|
o AJK kotisivu
o Proust2