Puolimaailmannainen suhtautuu ajoittain myötämielisesti, ajoittain torjuvasti ylläpitäjäänsä. Tätä rytmiä seuraten Swannin tuntemukset vaihtelevat aaltoliikkeen lailla seuraten kuin pöllöjen määrä metsissä lainehtien jälkijättöisesti myyrien lukumäärän mukaan. Mies alkaa tuntea jopa vihaa rakastettuaan kohtaan tämän muhinoidessa todella tai kuvitteellisesti muiden miesten kanssa, erityisesti Forcheville on epäiltyjen kärjessä. Jotkut nojatuolipsykologit pitävät jopa vihaa jonkinlaisena todelliseen rakkauteen kuuluvana osana.
Vartalon muutoksiaAjan kulumista ei romaanissa juurikaan mitoiteta, mutta tässä kohtaa on poikkeus. Kun kaksi vuotta on kulunut, rakkaussuhteen vähitellen rappeutuessa ja vääristyessä Odetten viehätysvoima on uuvahtanut ja hän on lihonut. Se ei ole mikään ihme, kun miltei joka ilta istutaan ja illastetaan. Swann ruokkii rakkauttaan silmäilemällä valokuvia taannoin hoikasta mielitietystään. Miehen ruhon kehityksestä ei mainita mitään, ettei vain ajatuksena ole se, että taidekriitikon hengen jalous kompensoi ulkoisen olemuksen taantumisen.
Orjuus - kallisarvoisen rakkauden muotoSeurapiirieristyksen jatkuessa Swann tuntee itsensä kahlituksi, hän ei voi matkustaa niille paikkakunnille, joissa tietää Odetten ystävineen oleskelevan. Hänen mielensä on sairaalloisesti sitoutunut tarkkailemaan rakastetun edesottamuksia. Epäluulo saavuttaa huippunsa, kun tarvitaan salapoliisi selvittämään mitättömyyksiä. Kauas on edetty naisia metsästävän maailmanmiehen manaillessa kohtaloa, joka ei ole sallinut hänen asua yhdessä, yhteisessä asunnossa Odetten kanssa eikä olla hänen kelpo aviomiehensä. Haaveiltu vaimonkokelas on sitä vastoin täysin entisensä. Hän pyörittää mielensä mukaan miehiä. Välillä Forcheville saa suosion Swannin nähdessä jumaloidun naisensa silmissä pahanilkisen, välttelevän ja viekkaan kiillon. Forcheville ilmeisesti kestää paremmin Swannille suunnatun appelsiinimehutarjoilun ja muutamat lämpimät lauseet.
Odette ja WagnerSwann saa päähänsä houkutella Odettea kanssaan Bayreuthiin. Tämä ei lämpene ajatukselle edes luksusmajoituksen houkuttelemana. Parempi näin, hän ei ymmärrä Wagnerista sen vertaa kuin kala omenasta. Samanlaiset arvosanat hän sai jo varhemmin kuvataiteen tajustaan. Tässä alkaa kaivata sitä, että Odettelle suotaisiin samanlainen puheoikeus kuin mitä oli Mollyn monologi Odysseuksen lopussa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040616 (20040616)
o
o AJK kotisivu
o Proust2