|
Swannin epäluuloisuus Odettea kohtaan herää ja kasvaa. Aluksi harhaisku, totuuden etsintää väärästä ikkunasta. Sitten kalvavaa epäluuloa jo todennäköisin syin. Lopulta päädytään kirjesalaisuuden murtoon ja tilanteeseen, jossa vieraassakin ympäristössä Swann kokee, että kaikki hotellin miehet haluavat Odettea ja tämä haluaa heitä.
Voiko tällainen kauan jatkua?
Tapahtumien kehityksen hiiva, rouva Verdurin, eristää määrätietoisesti Swannin seurapiiristään, häntä ei kutsuta Chatoun puutarhajuhlaan. Odette ohjataan Forchevillen vaunuihin tuskaisen Swannin nenän edestä. Mies kihelmöi raivosta, varsinkin kun hänen mielitiettynsä näyttää olevan juonessa mukana. Äsken niin tärkeää salonkia kohtaan nousee viha. Mielikuvitus rakentelee kauhistuttavia tilannekuvia, jotka voisivat todentua noissa kirotuissa juhlissa.
Swann on kiintymyksessään tullut täysin riippuvaiseksi Odettesta. On päädytty vaiheeseen, jossa mies haluaa täysin omistaa naisen ja kontrolloida hänen tekemisiään, vaikkakaan heillä ei ole mitään virallista ja tuskin sanallistakaan sopimussuhdetta. Odetten selitykset ovat suurelta osin valheellisia, mutta mies tajuaa sen. Suomalaisessa kulttuurissa oltaisiin jo vaiheessa, josta pieni uutinen kertoo juopuneen miehen kuristaneen ystävättärensä.
Ajanhukkaa
Viime sunnuntain Hesarissa oli laaja Proustin teossarjan yhdeksättä osaa käsittelevä artikkeli. Siinä todettiin, että romaanin nimi olisi yhtä hyvin voinut tulla käännetyksi muotoon hukattua aikaa etsimässä. Swann on tullut vaiheeseen, jossa hänen aikansa on todella hukkaan heitettyä, sikäli kuin tällaisen miehen ajalla on jonkinlainen arvo. On arveluttavaa astua kansantalousmiesten reviirille, mutta mielestäni hän on Ranskan taloudelliselle kasvulle jokseenkin hyödytön olento. Sitä peräänkuulutettua kulutusta hän kyllä harrastaa, mutta hänen täytyisi myös luoda jotain, joko hengellään tai ruumiillaan. Tekisi nyt johtopäätöksensä, hylkäisi Odetten ja ryhtyisi taas seurustelemaan umppumaisten työläisnaisten kanssa.
|
o AJK kotisivu
o Proust2