Verdurinien kutsuilla on epänormaalin jännittynyt tunnelma. Törmäyskurssilla
ovat lähinnä keskustelua johdattelemaan pyrkivä emäntä
ja Swann, joka mitä ilmeisimmin on hermostunut ja antaa lausuntojaan
epäviisaan suorasukaisesti.
Rouva Cottard
Vihamielisyyttä huokuvan prosessin panee pahaa aavistamatta alulle
tämä nainen, vaatimaton ja vähäpuheinen. Sehän
on muuten hyvä ominaisuusyhdistelmä sovinistisen mittapuun mukaan.
Juuri ilmestyneen väitöstutkimuksen mukaan nainen on kunniallinen,
jos hän on hiljaa eikä aiheuta miehelle ongelmia (jemeniläisten
miesten käsitys).
Rouva Cottard uskalsi kyllä käyttää puhevaltaansa,
tosin vain jos onnellinen sattuma toi hänen mieleensä osuvan
sanan. Tässä tapauksessa häneltä irtoaa salaattitarjoiluun
liittyen viittaus japanilaiseen salaattiin. Te kulinaristit, kertokaa,
mitä se on! Entä miten se liittyy näytelmään Francillon.
Tämä Alexander Dumasin v. 1887 liittyvä näytelmä
on siis todella olemassa ja antaa ajoituksen kirjan tapahtumille. Samaten
kirjailija Georges Ohnet näyttää olleen lihaa ja verta.
Tämän Proustin kanssa saa aina olla varuillaan, Joycella julkkikset,
teokset ja sävellykset olivat todellista tavaraa.
Salaatti laukaisee keskustelun päivänkohtaisesta teatteritaiteesta,
jossa rouva Cottardin ja Swannin mieltymykset ovat täysin vastakkaiset.
Viimemainitun ivallisen suhtautuminen keskustelukumppaniinsa pannaan merkille
ja jopa Odette lausuu muutaman kärkevän huomautuksen kumppanistaan.
Swannin epäsuosio on tosiasia.
Jälkipuheita
Vieraat poistuvat. Kukin ryhmä arvostelee muita kutsuilla olleita.
Isäntäväki kohdistaa vastenmielisyyden tunteet nimenomaan
Swanniin. Jäipä paha maku suuhun.
Odetten ylläpitohuoltoa
Swannin mielitietyn talouden rakenne alkaa paljastua. Mies saa mielihyvää
antaessaan pienehköjä, mutta jopa ylimitoitettuja vippejä
Odettelle. Lahjoja lähtee naisen asunnolle tavan takaa. Swann muistelee
kuulleensa hänet mainittavan ylläpidettyjen puolimaailmannaisten
joukossa. Tämä on kuitenkin vain lisännyt kiinnostusta Odetten
salaperäistä olemusta kohtaan.
|