|
Edelliseen osaan verrattuna ajetaan nopeasti varsinaiseen juoneen. Ainakin tässä jaksossa päähenkilöt ovat rouva Verdurin ja herra Swann. Edellinen pyörittää illallisrengasta, jonka jäseniä hän määräilee ja tarkkailee heidän osanottouskollisuuttaan. Suomentaja on eri henkilö kuin edellisessä osassa; hän viljelee kuten kaiketi alkuperäisteoskin tehokeinona taajaan lainausmerkkejä, jotka tehostavat tämän ajantappoklubin teennäistä luonnetta. Herra Swann oli kantava hahmo myös edellisessä osassa, mutta hänen todellinen olemuksensa jäi varsin etäiseksi. Jo tässä jaksossa vahinko otetaan takaisin.
Puolimaailman nainen Odette on piirin perusjäsen, jonka suositus nostaa Swannin tähän jaloon joukkoon. Jos Odette on puolimaailmasta, mihin maailmaan kuuluvat talonpoikaisvaimo tai lotjaa kuljettava mies? Verdurinin seurapiiri on ainakin tältä kannalta kokoelma elostelijoita ja tyhjäntoimittajia.
Rakastumisen anatomiaa
Swannin mainitaan keskittyneen seurustelussaan kauniiksi havaitsemiinsa naisiin. Viehätysvoimaa säteilevä epäsäätyinenkin nainen, vaikkapa keittäjätär tai pehtorin tytär kelpuutetaan. Odetten kohdalla kauneusvaatimus saa väistyä. Saamme suorastaan luettelon hänen ulkonäkönsä vastenmielisistä osasista. Odette on kohtalaisen aloitteellinen suhteen luomisessa, ja Swann perustelee normipoikkeamaansa iän tuomalla ajattelutavan muutoksella. Vihjataan, että miehellä on jokin ikä, jolloin rakastumisessa viehtymys naisen kauneuteen on etusijalla. Mitä on kauneus? Koska avio- ja avovaimoina nähdään fyysisesti mitä erilaisimpia naisia, miehet määrittelevät kauneuden eri tavoin. Ehkä myös vastenmielisenkin näköinen kumppani kelpaa, jos kompensaatiopisteitä saa henkisistä ominaisuuksista tai varallisuudesta. Nykyisin vastaavan valintaprosessin avainasemassa lienee naisväki.
Swann toteaa olevansa lähellä hieman väsähtänyttä ikää, jolloin rakastutaan rakastumien ilosta, riippumatta vastapuolen tarjonnasta. Eikö tämä itse asiassa ole kypsymistä jalouteen? Jatko voi tietysti olla millainen tahansa, mutta jos rakastuu vastapuolen esittelemään näyteikkunamaiseen ominaisuuskokoelmaan, arkitodellisuus romuttaa vähitellen etukäteisodotukset. Jos lähtökohtana on pelkkä panteistinen rakkaus rakkauteen, pariskunta voi halutessaan löytää toisistaan vähitellen edes joitain positiivisia ominaisuuksia.
Oodi säveltaiteelle
Edellisen kirjan ruodinnassa erehdyin arvioimaan Joycen kiinnostuksen musiikkiin Proustia suuremmaksi. Nyt on tarjolla upean naturalistinen kuvaus tietyn sävellyksen avautumisesta kuuntelijalle. Sävelmällä on kyky parantaa jopa Swannin moraalia. Vahinko, että tämä teos ei ole tunnistettavissa eikä sen lääkintä näin ollen ole käytettävissä.
|
o AJK kotisivu
o Proust2