12 Mielikuvia nimistä
Paluu lapsuuteenTässä lukujaksossa siirrytään lyhyeen teokseen "Paikannimet: nimi". Samalla palataan Combray-niteestä tutun pojan lapsuuteen. Swann vilahtelee esiin lähinnä vain tyttärensä Gilberten kautta. Tuntuu oudolta, että Swannin avioliitosta ei anneta mitään tietoa. Swannin rakkaus oli melko irrallinen ja kronologisesti väärään paikkaan sijoitettu osio Proustin teossarjassa. Lieneekö kirjailija aluksi edes ajatellut, että nämä tuotannon alkupään niteet sijoitettaisiin saman sateenvarjoteeman alle? Joka tapauksessa on mukava palata traumaattisen Swann-episodin jälkeen lapsuuden aikaan, joka ei tosin niin kovin onnellista ole nytkään.
Tutut paikat vuosien jälkeenLukujakso alkaa katsauksella paikannimien luomiin mielikuviin. Jokainen tuttu ja tuntematonkin paikannimi luo kirjailijan/pojan mielessä (tajunnassa) joukon merkityksiä, jotka luonnehtivat joitakin keskeisiksi koettuja piirteitä paikkakunnasta. Lukijakin voi kokeilla, mitä tuttu kaupungin tai vaikkapa kesäpaikan nimi tuo mieleen. Monesti olen kokenut, että ennakkomielikuvat jostakin uudesta paikasta ovat aivan "vääriä". Samoin voi käydä, että kun saavumme tuttuun paikkaan uudelleen, muistikuvat olivat painottuneet toisin kuin tosiasiat nyt meille näyttäytyvät. Varsin yleinen kokemus on se, että lapsuuden leikkipaikat, joille saapuu vuosien jälkeen aikuisena, tuntuvat käsittämättömän pieniltä ja vaatimattomilta.
Tavallista pahempi matkakuume?Poika muistelee junareitin varren kaupunkeja ja jokainen niistä saa jonkin leiman hänen muistissaan. Juna-aikataulut ovatkin pojan mielilukemista ja matkaoppaitakin parempia lähteitä: rikkaalla mielikuvituksella varustetun tulevan kirjailijan mielessä kuiva aikataulu muuttuu värikkääksi (mieli-)kuvakertomukseksi. Kun isä mainitsee Firenzen ja Venetsian tulevan pääsiäisen matkakohteina, nämä tulevat ankaran haaveilun kohteiksi. Näiden kaupunkien nimen sisällön kuvaamiseksi poika joutuu turvautumaan muun muassa taiteen apuun. Ikävää vain pojan kannalta, että sairaus estää häntä matkustamasta ja muodostamasta paikanpäällä kuvaa kohteesta. Siten mielikuva näistä paikoista jää ainakin toistaiseksi voimaan. Sairaus tuntuu aiheutuvan Venetsiaan liittyvistä voimakkaista mielikuvista - siis kyseessä on ikään kuin tavallista pahempi matkakuume.
Tajunnallisuuden ominaispiirteetTässä jaksossa siis muistin ja tajunnallisuuden ominaispiirteet tulevat tarkan analyysin kohteiksi: ei ole loppujen lopuksi niin suurta periaatteellista eroa tajunnan "omista aineksistaan" luoman ja paikkakunnalla havainnoista rakennetun mielikuvan välillä. Molemmat ovat periaatteessa samoja tajunnallisuuden luomia merkityskoosteita.
Gilberten ihmeellinen nimiLukujakson loppuosa on sitten hyvin samantyyppistä lapsuuden kuvausta kuin sarjan ensimmäinen nide. Nyt ollaan maaseudun sijasta Pariisissa. Tuttu kotiapulainen Françoise vie poikaa Italian matkan korvikkeeksi ulkoilemaan Champs-Elysèes'lle, puistoon. Siellä hän kuulee huudettavan jo Combraysta tutun Gilberten nimeä. Poika rakastuu oikopäätä. Poika havaitsee, että kyseinen nimi sisältää huutajalle paljon sellaista, mistä hän itse ei tiedä mitään. Nyt nimen herättämien mielikuvien problematiikka siirretään siis ihmisen nimeen. Todellakin, jokainen erisnimi ja nimi herättää meissä henkiin joukon kokemuksiimme perustuvia mielikuvia, jotka ovat varastoituneet maailmankuvaamme. Tietyt yleisnimet, kuten "saksalainen", "venäläinen", "neekeri", "arabi" jne. saavat aikaan tietyn karkean, usein ennakkoluulojenkin värittämän mielikuvan tuota ryhmää edustavasta yksilöstä. Vasta henkilökohtaiset kokemukset tietystä henkilöstä antavat mielikuviin uutta ainesta - muuttaen tai joskus myös vahvistaen ennakko-odotuksia. Tälle ennakkokäsitysilmiölle emme voi juuri mitään, sillä ihmisen tajunnallisuus on rakentunut niin, että se muovaa meille toimintamme pohjaksi asennemallin hyvin niukasta ja usein virheellisestä, jopa puuttuvastakin materiaalista.
Poikatyttö GilbertePojan haaveilut, toiveet ja pelot, jotka liittyvät Gilberteen, ennakoivat vahvasti samanlaista onnetonta rakkautta kuin Swannin tapauksessa. Täytyy sanoa, että pojan/Proustin yliherkkä mieli ja suunnaton mielikuvitus - joita pessimismi ja pelko ryydittävät - rakentavat hänelle ikäviä mielentiloja. Se nähtiin jo hänen nukkumaanmenorituaaleissaan Combrayn kuvauksessa. Oman mielenkiintonsa tähän keitokseen tuovat ne väitteet, että Gilberten esikuva kirjailijan elämässä olikin "Gilbert", siis poika. Melko poikamaisia otteita Gilberte edustaakin: sujauttaa lumipallon pojan kauluksesta ja toimii muutoinkin aika rempseästi rosvoa ja poliisia leikittäessä. Pojan ja Gilberten "romanssi" ei oikein pääse kehittymään pojan toivomassa tahdissa, vaikka Gilberte tekee sentään sinunkaupat leikkitoverinsa kanssa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040718 (20040718)
o 
o AJK kotisivu
o Proust2