Swann-parka saa odottaaSwannin via dolorosa jatkuu. Odette vaikuttaa yhä piittaamattomammalta ja välittää vähät Swannin tunteista. Hän tuntee nyt itsensä todella varmaksi. Odette esittää erilaisia tekosyitä ja antaa Swannin odottaa. Vasta sitten, jos kukaan muu ei ota illan mittaan yhteyttä, Swann voi saada hätävarana armon. Välillä Swann yrittää taistella rakkaudentautia vastaan esimerkiksi toteamalla itsekseen, että Odette on suorastaan ruma. Mutta turhaan: kirurgien kielellä sanoen, Swannin rakkaus ei ollut enää leikattavissa.
Charlus ja Adolphe-setä apuunSwann palaa silloin tällöin vaihteeksi seuraelämään. Hän saa tiettyä lohtua siitä, että hänet kutsutaan "Swann nuoremman" ominaisuudessa isän tuttavien järjestämiin tilaisuuksiin. Swann tapaa Odettea yhä harvemmin - enää tämä ei ole "aina vapaa", kuten suhteen alkuvaiheessa. Swann houkuttelee ystäväänsä parooni de Charlusia kaikenlaisiin temppuihin Odetten kanssa, että Swann saisi kutsun naisen luo, mutta turhaan. Myös Adolphe-setää Swann käyttää hyväkseen pyytäen tätä puhumaan Swannin puolesta - että Odette suostuisi menemään vaikkapa teatteriin Swannin kanssa. Odette kun ei halua skandaalin pelossa näyttäytyä julkisesti Swannin kanssa. Mikähän skandaali siitä tulisi? Ehkä ilotytön ei sovi osoittaa liian tiiviitä suhteita yksittäiseen mieheen.
Harvinaiset hetket muistiinMustasukkainen Swann saa tietoja Odetten kevytkenkäisestä elämästä Nizzassa ja muilla kylpyläpaikkakunnilla. Swann jopa tutustuu kaikenlaisiin elostelijoihin saadakseen tietoja Odettesta. Kyllä on tauti jo pahaksi mennyt. Swann ei näytä yhtään ajattelevan, mitä ystävät ja tuttavat ajattelevat tällaisesta kevytkenkäiseen naiseen liittyvästä tiedonhalusta. Joskus Odetten kasvot näyttävät yllättäen seesteisiltä ja niissä ei näy merkkiäkään vahingollisten ailahtelujen jättämästä pohjasakasta. Swann tallettaa nämä harvinaiset hetket ja unohtaa välivaiheet - niin rakkauden piina jatkuu.
Swann toivoo jo kuolemaaSilloin kun Charlus on Odetten seurassa, Swann rauhoittuu, sillä hän luottaa ystäväänsä. Swann suorastaan patistaa Charlusta tytön saattajaksi ja seuralaiseksi. Epävarmuus siitä, keiden kanssa ja miten Odette viettää aikaansa tuntuu olevan Swannille pahinta. Swann yrittää kehittää itsekuriaan, mutta huomaa, että ryhtyessään nukkumaan, häntä rupeaa äkkiä puistattamaan kuin horkassa ja hän nyyhkyttää ääneen. Todella traaginen tapaus: mies rakastuu ilotyttöön, joka ei välitä hänestä kuin kuukausirahan maksajana! Swann on niin epätoivoinen, että havaitessaan jonkin kasvaimen tapaisen vatsallaan, hän tuntee suurta iloa siitä, että on ehkä parantumattomasti sairas. Hän kaipaa melkein tiedostamattomasti kuolemaa päästäkseen pakoon kärsimyksiään. Ei olisi ihme, vaikka tällaisessa piinassa oleva sairastuisi johonkin psykosomaattiseen sairauteen. Toisaalta Swann haluaisi elää päivään, jolloin hän ei enää rakastaisi. Silloin Odette voisi paljastaa, oliko hän ollut vuoteessa Forchevillen kanssa tuona iltapäivänä, jolloin Swann tuli yllättäen käymään.
Moitteetkin merkki rakkaudestaSwann parka tulkitsee Odetten moitteetkin merkiksi edes pienen rakkauden kipinän olemassaolosta. Hän tekee kaiken, mitä Odette haluaa, jopa vaihtaa toiseen ajomiehen, josta Odette ei pidä. Miten tämä yhä mielettömämmäksi käyvä sairaskertomus mahtaa päättyäkään?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040624 (20040624)
o
o AJK kotisivu
o Proust2