07 Odette ottaa etäisyyttä
Odetten kauneus rapistuuSwann on edelleen rakastunut Odetteen, vaikka tämän kauneus on alkanut rapistua. Ihmekös tuo muodonmuutos kun joka ilta on istuttava illallisella ja huviteltava myöhäiseen yöhön. Ja kuinka montaa miesseuralaista Odette hoitelee Swannin lisäksi päivän mittaan? Swannin mustasukkaisuusongelmat ovat tässäkin lukujaksossa keskeisessä roolissa.
Piiri laajentaa toimintasädettäänSwannin asema on tukalampi kuin ennen, sillä Verdurinien piiri on kesän myötä laajentanut toimintasädettään. Piiri matkustaa Pariisista ja viipyy poissa useita päiviä. Odette menee halukkaasti mukaan, mutta Swann-parka joutuu odottelemaan kaupungissa. Hän suunnittelee menevänsä perässä ja törmäävänsä "vahingossa" Odetteen: rautateiden aikatauluista tulee hänen mielilukemistaan. Swann kutsuttaa itsensä vierailulle ystävänsä linnaan, joka sattuu sijaitsemaan piirin matkakohteessa. Ystävä ihmettelee Swannin suunnitelmien jatkuvia muutoksia. Hänestä näyttää siltä, että Swann yrittää jäljittää Odettea, vaikka väittää pyrkivänsä välttelemään tätä. Vierailu päättyy ennen aikojaan, sillä Swann tajuaa lopulta, että välit Odetten kanssa viilenevät pahasti, jos tämä saa aiheen epäillä Swannin vakoilevan häntä.
Rakkauden ja vihan noidankehässäSwann kamppailee rakkauden ja vihan noidankehässä. Välillä hän vihaa paitsi Verdurinien moukkamaisen piirin jäseniä, myös Odettea katkerasti, koska hän joutuu kaltoin kohdelluksi. Swann ei edes tiedä kaikkea. Odette on usein tullut matkalta jo pitkän aikaa sitten, mutta ei ilmoita Swannille, joka tutkii aikatauluja ja laskeskelee, milloin Odette saattaisi olla kotona. Swann seuraa kadun vaunuliikennettä aivan uudella tavalla odottaessaan, että Odette saapuu häntä tapaamaan.
Kyynistä ihmissuhdepeliäSwannin mielen rakenne on sellainen, että hän uskoo Odetten valheet, jos hänellä ei ole ennakkoasennetta siitä, että Odette valehtelisi. Odette onkin jo hiukan kehittynyt valehtelun taidossa: hän ei enää yritä tehdä tarinaansa uskottavammaksi lisäämällä siihen joitakin irrallisia tosiasioita. Nehän sopivat kokonaisuuteen niin huonosti, että valhe paljastui. Swannin tunnetila muuttuu välillä vihan tai ainakin katkeruuden puolelta rakkaudeksi, kun Odette antaa hänelle jonkun yllättävän suosionosoituksen: pyytää tältä kyytiä kotiin tilaisuudesta, johon he ovat kumpikin tulleet omia aikojaan tai kehaisee Swannia vaikkapa Forchevillen kuullen. Taitavaa ja kyynistä ihmissuhdepeliä puolimaailman naiselta! Swann tietää sairastavansa Odetten suhteen rakkauden tautia ja osaa myös kuvitella, mitä hän ajattelisi Odettesta "parannuttuaan". Mutta sitä hän ei edes halua! Miten iskelmärunoilija kirjoittikaan: "en tahtois olla vailla tätä tuskaakaan". Muistuttaa masokismia.
Swannin ja Sinuhen kohtaloSwann on tullut ehdottaneeksi Odettelle yhteistä matkaa Bayreuthiin ja linnan vuokraamista sieltä. Swann koettaa kuvitella esimerkkiä Odetten äärimmäisestä röyhkeydestä: tämä pyytäisi vuokrarahat linnaa varten, mutta kieltäisi Swannia tulemasta, koska Verdurinit eivät sitä sallisi. Eikös vain Odette ehdotakin juuri tätä! Tästä Swannin pyörityksestä tulee mieleeni se, miten Sinuhe Egyptiläinen tuli naisensa nöyryyttämäksi. Yhtä mielettömästä rakkaudesta ja sen uhrin hyväksikäytöstä alkaa tässäkin olla kysymys, vaikka Swanin omaisuus ei sentään taida vielä olla vaarassa. Sinuheltahan meni kaikki rakastajattaren pohjattomaan ahneuteen.
Swannin rakkauden taudin nykyvaiheSwann kirjoittaa kitkerän kirjeen Odettelle Bayreuth-jupakasta, mutta asiaa perusteellisesti vatvottuaan hän lopulta muuttaa mieltään: jos hän antaisi rahat, Odette matkustaisi tavallaan Swannin luvalla ja myötävaikutuksella sen sijaan, että menisi sinne kuitenkin voitonriemuisena ja Swanniin tympääntyneenä. Swannin mustasukkaisuus velloo kuin vuorovesi edestakaisin. Odettella ei ole mahdollisuuksia ymmärtää Swannin mielenliikkeiden logiikkaa - eihän siihen pysty kaikilta osin edes Swann itse. Odette tajuaa kuitenkin oleellisen asian eli monimutkaisen prosessin lopputuloksen: vaikka Swann kiukutteleekin välillä, hän palaa aina nöyränä poikana takaisin - hänen mielipiteistään ei siis tarvitse piitata, vaan rahaa tulee kuitenkin. Ei ole ihme, että Proust vertaa Swannin rakkautta sairauteen: "Swannin rakkaus oli ehtinyt asteelle, jolloin lääkäri ja, tietyissä sairaustapauksissa kaikkein uskaliainkin kirurgi ovat epätietoisia siitä, onko järkevää tai edes mahdollista riistää sairaalta hänen paheensa tai parantaa hänen tautinsa."
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040617 (20040617)
o 
o AJK kotisivu
o Proust2