Epäilyksen siemenSwannilla menee todella huonosti. Hän alkaa havainnoida pieniä uskottomuuden merkkejä Odettessa. Ehkä uskottomuus on väärä sana, sillä suhde ei ole millään tavalla virallistettu, eikä mistään ole suoraan sovittu. Joka tapauksessa Swannia kiusaa ajatus siitä, että Odettella voisi olla muita miesseuralaisia. Kerran Swann vakoilee Odetten asunnon ulkopuolella, ja hän kuuleekin ikkunaluukkujen raosta miehen äänen. Mutta ikkuna onkin naapurin - Odette on tosiaan mennyt jo nukkumaan kuten lupasi. Kuitenkin epäilyksen siemen on kylvetty ja se saa hyvän kasvualustan Swannin herkässä mielessä.
Swann rikkoo kirjesalaisuudenJos edellä mainittu epäluuloisuus jo oli surkuteltava, Swann joutuu vielä pahemman mustasukkaisuuden valtaan, ja hänellä alkaa siihen olla joitakin todellisia aineksiakin: hän näkee Odetten käyttäytymisestä, että tämä valehtelee hänelle - nainen on samalla tavalla onnettoman näköinen kuin valehdellessaan rouva Verdurinille. Swann jopa alentuu katselemaan Odetten Forchevillelle osoittaman kirjeen kuoren lävitse, mitä nainen kirjoittaa. Sävy ei ole mustasukkaisen Swannin tyydytykseksi niin sydämellinen kuin hänen itse saamissaan kirjeissä, mutta jokin huolestuttava yhteys näillä kahdella on.
Forcheville eteneeVielä katkerampaa on tulossa. Taiteilijan puhuttua varomattomasti Verdurineilla Swann huomaa, että seuraavaksi illaksi suunnitellaan tilaisuutta, johon Swannia ei ole kutsuttu. Kaiken kukkuraksi rouva Verdurin houkuttelee Odetten lähtemään kotiin Forchevillen vaunuissa. Swannin vastaväitteet torjutaan - hänhän on saanut niin usein pitää Odetten vain itsellään. Odettella ei tunnu olevan mitään Forchevillen kyytiä vastaan. Swann on tehnyt taktisen virheen, kun on osoittanut Odetten tapaiselle "puolimaailman" naiselle suuren riippuvuutensa hänestä. Mutta mitäpä hän tunteilleen mahtaa. Nyt kun Verdurinilla on sattunut vastoinkäymisiä, koko piiri alkaa tuntua Swannista ikävältä. Rouva Verdurin muuttuu jo Swannin yksinpuheluissa Verdurinin akaksi, harpuksi ja parittajaksi.
Swann jää pois piiristäSwan jää pois piiristä tai suorastaan syrjäytetään. Samaan tapaan kuin piiri näytti hienolta sen liittyessä positiivisella tavalla Swannin ja Odetten tapaamisiin, se on siis muuttunut täysin kielteiseksi, koska Swann kokee siellä naissuhteeseensa liittyviä pettymyksiä ja nöyryytyksiä. Ja hän kun ajatteli käyvänsä Verdurineilla koko loppuikänsä! Odette jatkaa käyntejään piirin huveissa, mutta Swann koettaa todistella Odettelle tämän oman edun nimissä, että kyseisissä halvoissa oopperatilaisuuksissa ei kannata käydä. Odette ei ymmärrä perusteluja (joilla Swann pettää itseäänkin), mutta sen hän ymmärtää, että Swann on rakastunut häneen, joten hän menee vaan - laskelmoiva puolimaailman nainen!
Swannilla ei yksinoikeutta OdetteenVaikka Swannin tuskasta ja itsepetoksesta lukeminen ei ole kovin miellyttävää, on pakko myöntää, että Proust kuvaa mestarillisesti mustasukkaisuuden traumoja. Joycella oli hiukan samanlainen teema "Odysseuksessa". Leopold Bloomillakin oli uskoton nainen, jopa aviopuoliso, ja näyttö oli päivänselvä. Bloom ei kuitenkaan rypenyt samanlaisissa mustasukkaisuuden vaivoissa, vaan vaikutti jotenkin sopeutuneelta ja alistuneelta asemaansa sekä haki kompensaatiota muualta. Avioeron mahdollisuuskin kummitteli mielessä, mutta ei kovin läheisessä tulevaisuudessa. Swann on niin koukussa, että ei näytä ajattelevankaan Odettesta luopumista. Hänen täytyy kyllä ymmärtää, että puolimaailman naisella on oikeus tavata muitakin miehiä. Seitsemän tuhannen frangin kuukausiraha ja runsaat lahjat eivät tuota "yksinoikeutta". Silti ajatus muista miehistä raastaa Swannia.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040610 (20040610)
o
o AJK kotisivu
o Proust2