02 Swannin romanssi kehittyy
Fis-molli sonaatti kiihdyttää rouvaaPääsemme seuraamaan Verdurinien piirin seuraelämän omalaatuisuuksia. Oma rituaalinsa on fis-molli sonaatin soittamiseen liittyvä. Rouva Verdurin estelee kuten aina ennenkin sillä sonaatti saa hänet niin kiihdyksiin, että terveys uhkaa mennä. Tohtori vakuuttaa, että rouva ei sairastu ja jos sairastuu, hän parantaa rouvan. Swann istutetaan sohvalle Odetten viereen. Kuitenkin ennen kuin päästään sonaatin kuunteluun, Swannin on rouva Verdurinin vaatimuksesta ihailtava tämän sohvaa ja silitettävä sen selkänojan pronssikoristeita. Minkä Swann kuuliaisesti tekeekin.
"Pianisti tavoitteli onnensa kaupalla nuotteja"Itse sonaatti on elämys Swannille. Hän on joskus kuullut pikku teeman, joka on jättänyt häneen erikoislaatuisen nautinnon. Swannissa syntyy rakkaus tähän teemaan, mutta hän ei tiedä mistä kappaleesta se on, kunnes Verdurineilla pianisti loihtii teeman uudelleen hänen kuultavakseen ja hän saa tietää sen olevan Vinteuil'n viulusonaatin andante-osa. Kaikki eivät kuitenkaan pidä sonaatista, esimerkiksi Cottardin pariskunta: "Kun pianisti soitti sonaattia heistä tuntui, että tämä tavoitteli onnensa kaupalla pianosta nuotteja, jotka eivät alkuunkaan liittyneet toisiinsa tavalla, johon he olivat tottuneet". Taidemaalari on saanut tietää, että Vinteuil'tä uhkaa mielisairaus ja että se kuuluu hänen sonaatistaan. Huomautus järkyttää Swannia. Nerous ja hulluus…
Presidentin ikävä lounasNiin Swann sitten kotiutuu Verdurinien piiriin. Keskustelussa käy ohimennen ilmi, että Swannilla on korkea-arvoisia tuttavuuksia: hän syö lounasta poliisipäällikön kanssa herra Grévyn, valtiopäämiehen luona! Swann ei sentään uskalla tunnustaa, että siellä hän tapaa myös Walesin prinssin. Kun Swann tyylilleen uskollisena vähättelee tätä lounastilaisuutta, tohtori Cottard ottaa tämänkin todesta ja ajattelee, että Grévyn lounaat ovat niin jokapäiväistä leipää, ettei niille juuri kukaan pyrkinyt, sekä hiukan säälii kutsuvierasta, joka tunnustaa menevänsä niin ikävystyttävään paikkaan.
Umppumaista kauneuttaSwann on tosissaan kiinnostumassa Odettesta, mutta hänellä on edelleen rakastajatar, työläistyttö (ompelijatar), jonka "raikasta ja umppumaista kauneutta" hän arvostaa vielä enemmän ja onkin alkuillan tämän seurassa ennen piiriin menoa. Swann viettää ajurin vaunuissa aikansa rakastajattarensa syleilyssä siihen saakka, kunnes ollaan Verdurinien portilla, mutta siitä huolimatta Vinteuil'n pikku teemasta on jo tavallaan tullut Swannin ja Odetten rakkauden kansallishymni. "Kahden naisen loukku", sanoisi turkulainen salapoliisikirjailija Reijo Mäki.
Odette alkaa muistuttaa Jetron tytärtäSuhde Odetteen kehittyy kuitenkin, mutta verkkaisesti: Swann saattaa Odetten kotiin Verdurineilta, mutta ei koskaan seuraa tätä sisälle. Tosin hän osallistuu iltapäivällä Odetten luona seremoniaan, jota tämä kutsuu kello viiden teeksi. Rakastumisen prosessi etenee vähitellen: Odetten tarjoama tee tuntuu erityisen hyvältä ja toisen teevierailun aikana Odette näyttää hämmästyttävällä tavalla muistuttavan Sipporaa, Jetron tytärtä sellaisena kuin tämä esiintyy eräässä Sikstiiniläiskappelin freskossa. Swannilla on tapana yrittää löytää taideteosten hahmoista tuttuja henkilöitä. "Odettea mainittu yhdennäköisyys rikasti aivan uudenlaisella kauneudella ja nosti tätä Swannin silmissä, vaikka tämä ei ollutkaan hänen halunsa mukainen nainen". Swann suo itselleen anteeksi, että viettää niin paljon aikaa Odetten kanssa, sillä "on luonnollista tuhlata aikaansa määrättömän arvokkaan taideteoksen seurassa". Monimutkaista. Mitenkähän yleistä on, että ihminen pettää itseään tällä tavalla? Edellisessä niteessä kertoja mieltyi johonkin henkilöön juuri siitä syystä, että tämä toi hänen mieleensä Combrayn rakkaat orapihlajat.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040516 (20040516)
o 
o AJK kotisivu
o Proust2